Muutaman vuoden takaisella oikeudenkäyntiuudistuksella haluttiin nopeuttaa käräjöintiä. Oikeudenkäynti keskitettiin suullisiin pääkäsittelyihin, joissa asiat viedään loppuun yhdellä kertaa. Sen uskottiin myös tuovan säästöjä. Tavoite on kuitenkin toteutunut kehnosti. Joka kolmannen rikosasian käsittely käräjäoikeuksissa peruuntuu, koska syytetty tai joku muu asianosainen ei ole saapunut oikeussaliin.
Jos oikeusministeriön työryhmä esitykset toteutuvat, yksi tuomari päättäisi asiakirjojen perusteella rikoksista, joissa maksimirangaistus on kaksi vuotta. Asianosaisia ja lautamiehiä ei oikeudessa tarvittaisi. Rajan alle mahtuisivat rattijuopumukset, pahoinpitelyt ja varkaudet. Käsittely kuitenkin edellyttää, että syytetty on tunnustanut ja suostuu kirjalliseen käsittelyyn. Käytännössä yhtä vuotta pitempiä vankeusrangaistuksia ei kuitenkaan voitaisi tuomita. Menettelyä ei myöskään saisi käyttää alle 18-vuotiaiden rikostapauksiin.
Käräjäoikeuksissa ratkaistaan vuosittain noin 70 000 rikosta. Työryhmän arvion mukaan noin 20 000 päätöstä eli 30-40 prosenttia voitaisiin tehdä kirjallisesti. Määrä on niin suuri, että se kiistatta vaikuttaisi rikosprosessiin osallistuvien työmäärään. Syyttäjin työ helpottuisi, kun joka juttua ei enää tarvitsisi ajaa oikeussalissa. Myös lautamiesten tarve supistuisi.
Vuoden 1997 uudistus mullisti rikosasioiden oikeudenkäyntien menettelytavat. Jotkut tuomarit eivät sallineet edes esitutkintapöytäkirjojen käyttöä käsittelyssä, vaan kaikki näyttö piti esittää suullisesti.
Työryhmän esitys järkevöittäisi käytäntöjä ilman että suurista periaatteista eli suullisesta, välittömästä ja keskitetystä rikosasioiden käsittelyssä luovutaan. Jatkossa on kuitenkin huolehdittava siitä, ettei kenenkään oikeusturva vaarannu. Jos syytetty haluaa suullisen käsittelyn, se on järjestettävä. Myös kiistanalaisissa ja näytöltään epäselvissä jutuissa on järjestettävä suullinen pääkäsittely, kuten tietenkin vakavissa rikosasioissa.
Suullinen käsittely ei kuitenkaan poista oikeudenkäyntien pahinta ongelmaa: syytettyjen ja todistajien poissaoloa istunnoista. Työryhmä esittää, että syytetyt ja jopa todistajat voitaisiin ottaa säilöön ennen istuntoa ja pitää heidät lukkojen takana enintään viisi päivää. Pääkäsittelyyn saapuneita asianosaisia voitaisiin kuulla, vaikkei syytetty olisi paikalla. Vangittavaksi vaaditun kuuleminen voisi tapahtua myös videoneuvottelun avulla.
Keinot voivat tuntia kovilta, mutta ne ovat välttämättömiä. Oikeudenkäyntikulut ovat karanneet käsistä, kun yksinkertaisenkin asian ratkaisu vie kohtuuttomasti aikaa. Samantapainen järjestelmä on myös muissa pohjoismaissa.
paakirjoitus@kaleva.fi