Opetusministeri Henna Virkkunen (kok.) heitteli Kalevan haastattelussa perus- ja lukio-opetuksesta mielipiteitä, jotka toivottavasti eivät kerro siitä, mitä hallituksesta kunnille tuleman pitää. Sillä jos kertovat, tyhjenee moni maaseudun kunta nuorista kokonaan.
Virkkusen asettaa kyseenalaiseksi alle 2 000 asukkaan kuntien kyvyn järjestää edes perusopetusta. Hurjimmin ministerin karttakeppi kuitenkin viuhuu visiossa, jossa 6 000 asukkaan kunta on liian pieni lukion paikaksi. Hän uhkaakin, että seuraavaksi ministerillisen tarkastelun alle otetaan Suomen lukioverkko.
Lapissa ja Kainuussa perusopetuslaissa määriteltyjä koulumatkan enimmäiskeston rajoja koetellaan jo nyt. Lapset istuvat koulukyydeissään jopa yli kolme tuntia päivässä.
Suomen kuntien keskikoko on 6 000 asukasta. Sitä, miksi sitä pienemmissä kunnissa ei lukio voi toimia, ministeri ei haastattelussa kerro. Faktat sen sijaan kertovat, että pienissä lukioissa tehdään hyvää työtä. Hyvin moni niistä sijaitsee alle 6 000 asukkaan kunnassa.
Suomessa on noin 400 lukiota, joista joka neljäs on niin sanottu pieni eli alle 120 opiskelijan opinahjo. Pienissä lukioissa opiskelijat suorittavat keskimäärin enemmän kursseja kuin suurissa lukioissa. Pienissä lukoissa keskeyttäneiden määrä on maan keskiarvoa pienempi. Ylioppilaskirjoitusten tuloksissa valtakunnan kärjessä on myös hyvin pieniä yksikköjä, esimerkiksi Puolangan lukio.
Puolangan esimerkki kertoo, miten tärkeäksi oma lukio kunnassa koetaan. Kainuun hallintokokeilussa mukana oleva kunta vastustaa maakunnan asettamaa oppilasrajaa niin kovasti, että etsii ahdinkoonsa apua Kainuun ulkopuolelta.
Kyse ei ole kainuulaisesta jääräpäisyydestä vaan maalaisjärjestä. Jos Puolangan lukio suljettaisiin, käytännössä kaikki peruskoulunsa päättävät joutuisivat muuttamaan kotoaan. Ammattioppilaitos ei ole lähivaihtoehto, sillä niiden pienet yksiköt on lopetettu jo ajat sitten.
Siinä missä oululaislukiolaiset tuskailevat pysäköintipaikkojen puutetta, puolankalaislukiolaisen perhe joutuisi maksamaan nuorelleen asumisen vieraalla paikkakunnalla. Moni tekee niin nyt vapaaehtoisesti, sillä osa teineistä haluaa esimerkiksi erityislukioon. Vaihtoehtoa opiskeluun kotona asuen ei pidä 16-vuotiaalta kuitenkaan viedä.
Peruskoulu ja lukio tukevat toistensa toimintaa. Usein kiinteistö, opetusvälineet ja opettajat ovat yhteisiä. Jos lukio loppuu, perusopetuskin kärsii. Pätevät aineenopettajat voivat kadota lukion mukana.
Pienellä koululla on haasteensa, mutta myös paljon etuja. Oppimiskaari jatkuu joustavasti perusopetuksesta toiselle asteelle ja sosiaalinen turvaverkko toimii, kun kaikki tuntevat toisensa.
Lukioiden verkostoitumisesta sekä etä- ja verkko-opiskelusta on saatu hyviä kokemuksia. Samoja keinoja voitaisiin soveltaa perusopetukseenkin.
Ministeri Virkkunen voisi pistäytyä tutustumassa vaikkapa Kainuun filiaalilukioon tai Tyrnävän monimuotolukioon. Kurssitarjonta saadaan pienessäkin yksikössä verkko-opetuksen keinoin laajaksi, ja niin opetuksen hinta kuin laatukin kestää vertailun.
Valtiovallan pitää tukea uusia opetuksen tapoja eikä asettaa maaseudun koulujen ylle tarpeettomia uhkia. Pienikin voi olla hyvää, toimivaa ja ennen kaikkea inhimillistä.
petri.hakkarainen@kaleva.fi