EU:n komission puheenjohtajuus näyttää menevän ennakkokaavailujen mukaan oikeistolle. José Manuel Durao Barroso täyttää ehkä mitat, mutta silti lähes koko Eurooppa huudahti sunnuntaina: anteeksi, kuka?
Kun kovat nimet - Paavo Lipponen mukaanlukien - karsiutuivat unionin huippukokouksen listalta toissa viikolla, oli päivän selvää, että komission johtoon valittaisiin joku, joka kelpaisi kaikille. Nyt tuo pienin yhteinen nimittäjä on löytynyt. EU:n huippukokouksen on määrä valita tänä iltana Portugalin pääministeri José Manuel Durao Barroso italialaisen Romano Prodin seuraajaehdokkaaksi. Parlamentti vahvistaa valinnan heinäkuun lopussa.
Pääministeri Bertie Ahern teki hatunnoston arvoisen työn ryhtyessään etsimään kiireen kaupalla komissiolle uutta johtajaa vielä ennen kuin Irlannin vetovastuu EU:ssa päättyy huomenna. Valinta olisi kuitenkin voinut mennä paremminkin. Ahernin löytö, oikeistoa edustava entinen kommunisti Durao Barroso, 48, on kiistattomista ansioistaan huolimatta hienoinen pettymys.
Durao Barroso on toiminut vasta pari vuotta maansa pääministerinä, eikä häntä juuri tunneta muualla kuin Lounais-Euroopassa. Nyt koko EU-alueen pitäisi hyväksyä ajatus, että hänestä tulee EU:n komission näkyvin hahmo ja yli 400 miljoonan eurooppalaisen edusmies.
Vain vajaat puolet äänioikeutetuista vaivautui uurnille äsken EU:n parlamenttivaaleissa. Tuntemattoman Durao Barroson täytyy olla melkoinen poppamies, jos hän pystyy sytyttämään ja yhdistämään uusien EU-maiden välinpitämättömät kansalaiset, vanhat EEC-maat, euroskeptikot ja muiden jäsenmaiden syvät rivit. Suomalaistenkin pitäisi voida ottaa Durao Barros omakseen, mutta se ei ole helppoa, kun Suomella oli hyvä ehdokas komission johtoon. Lipposella on vain väärä jäsenkirja eikä hän osaa ranskaa.
Komission kaksi edellistä puheenjohtajaa on valittu myös niin,että hatusta vedetään nimiä, kunnes eteen tulee henkilö, joka kelpaa. Nytkin siirryttiin Irlannin johdolla sujuvasti kakkoskaartiin, kun huippunimistä ei ollut päästy yksimielisyyteen.
Jacques Delorsin valinta EU:n komission johtoon osoittautui aikoinaan onnistuneeksi ratkaisuksi. Hänkin oli täysin tuntematon suurelle yleisölle, mutta hän kasvoi haasteiden mukana, ja hänet tunnetaan nyt Herra Eurooppana. Prodi oli myös yllätysvalinta. Huippukokouksen valitsijat ylistivät suureen ääneen Prodin ansioita, mutta ei kestänyt kauan, kun Brysselissä alkoivat kiertää puheet ilmeisen epäonnistuneesta valinnasta. Prodi on ollut kiistelty henkilö koko pian päättyvän viisivuotiskautensa ajan.
Durao Barroso ei ole vielä vahvistanut halukkuuttaan komission johtoon, mutta olisi suuri yllätys, jos hän jättäisi huippukokouksen käteen pelkän luun. Jos valinta osuu häneen, kuten on syytä otaksua, hänelle voi vain toivoa onnea ja menestystä vaativassa tehtävässa. Komission painoarvo on suuri ja se kasvaa yhä.
Lipposelta meni ensimmäinen palkinto sivu suun, eikä hän saa edes kakkospalkintoa. Espanjan Javier Solana jatkanee ulkopolitiikan edustajana. Lipponen on sanonut, ettei häntä kiinnosta rivikomissaarin tehtävä. Jos se pitää paikkansa, Matti Vanhasen hallitus joutuu valitsemaan ehdokkaansa pätkäkomissaariksi. Käytännössä kuitenkin saman henkilön viisasta jatkaa myös uudessa komissiossa.
Hallituksella ei saisi olla muita valintaperusteita kuin se, että Suomesta ehdotetaan parasta mahdollista henkilöä komissioon. Kokoomuslaisen Sauli Niinistönkin pitäisi kelvata, jos Suomelle tulee tehtävä, joka sopii parhaiten hänelle. Silti saattaa käydä niin, että oppositiopuolueen edustajalta ovi komissioon pysyy kiinni.
Pääkirjoitus