Tuntuu hyvältä, mutta vähän on huono omatunto siitä, että pääsee näin helpolla", naurahtaa yliassistentti, arkkitehti Anja Allas puolen vuoden kokemuksen perusteella eläkkeellä olemisesta.
Anja Allas ehti opettaa Oulun yliopiston arkkitehtuurin osastolla nousevaa arkkitehtipolvea ja tehdä tiedettä runsaat 30 vuotta. Ei hän omien opintojensa alussa ajatellut, että arkkitehdin työ olisi hänelle oikein kutsumus.
Arkkitehtuurin osastolla Allas suuntautui yhdyskuntasuunnitteluun ja siinä erityisesti lasten huomioon ottamiseen ympäristön suunnittelussa. Omiin pohdiskeluihinsa hän löysi vastauksia varsinkin ympäristöpsykologian piiristä. Vähän huomaamattakin työstä tuli kutsumus.
"Työn kautta minulla on ollut mahdollisuus antaa oma panokseni yhteiskunnan kehittämisessä", hän toteaa.
Aamuisin eläkkeellä olemisen huomaa siitä, että lehtien lukemiseen tulee käytettyä aikaisempaa enemmän aikaa. Kuusamon mökillä Allaksen pariskunta on viettänyt nyt paljon aikaa ja rakennettukin siellä on kesän aikana.
Elokuussa Anja Allas teki yhden suunnittelutyön tutuilleen, ja hanke on nyt lupavaiheessa.
"Lukeminen on lisääntynyt. Nyt on mahdollisuus lukea muutakin kuin ammattikirjallisuutta", hän summaa elämänmuutosta.
Suunnitelmissa on parantaa ranskankielen taitoa kansalaisopistossa. Allakset aikovat myös matkustella enemmän, erityisesti Nizzassa, jossa tytär asuu perheineen, ja Lontoossa, jossa taas poika perheineen elää.
Syyskesällä Anja Allas huomasi, että tyypillistä syysstressiä ei tulekaan, kun ei tarvitse suunnitella syksyn opetusta.
Valmis luennoimaan,
jos on kysyntää
Moni tuttu varoitteli, että eläkkeelle jääminen on iso kriisi.
"Ehkä varoittelun ansiosta mietin asiaa tarpeeksi etukäteen ja ehdin rakentaa suunnitelman, miten järjestää elämä työuran jälkeen. Nyt kaikki on mennytkin mukavasti", hän pohtii.
Aleksanterinkadulla arkkitehtuurin osastolla Anja Allas kertoo käyneensä yllättävänkin vähän, vaikka hän on vielä mukana "erittäin mielenkiintoisessa" lähiliikunnan edistämisprojektissa, josta viimeistellään parhaillaan julkaisua.
Huhtikuussa hän riisui työhuoneensa sisällön ja siirsi sen Merikadun kodin yläkerran työhuoneeseen. Hän arvelee, että papereiden järjestelemisen aika tulee, jos tulee pyyntöjä pitää luentoja.
Artikkeleiden kirjoittamiseen kynnys on korkeammalla, mutta toisaalta tunne on sama: ei omasta aloitteesta, mutta jos pyydetään, pitää harkita.
Hän on varautunut edelleen pitämään esimerkiksi luentosarjan yhdyskuntasuunnittelusta Avoimen yliopiston ympäristökasvatuksen opintokokonaisuuteen.
Opintokokonaisuutta on opetettu jo vuosia, mutta nyt yliopiston säästötoimien takia rahoituksen kanssa on ongelmia. Samoin hän käy mielellään luennoimassa erilaisissa projekteissa lasten huomioon ottamisesta ympäristön suunnittelussa.
"En tiedä toivonko sitä, mutta koen velvollisuudekseni antaa asiantuntemustani ja pitkää elämänkokemuksestani muiden hyödynnettäväksi. En usko olevani korvaamaton, mutta olen käytettävissä, jos on kysyntää", hän muotoilee.
Eläkeiän muutos
tietoon liian myöhään
Tiedemaailmassa ikä ei ole samanlainen rajoite kuin monissa muissa ammattikunnissa. Moni eläkkeelle jäänyt professori jatkaa edelleen julkaisutoimintaa, ohjaa opinnäytetöitä, antaa lausuntoja virantäytöissä, toimii vastaväittäjänä ja hakee esimerkiksi tutkimusrahoitusta tutkijaryhmälleen.
Vastavuoroisesti yliopisto voi tarjota työhuoneen tai -pisteen eläkeläiselle. Innokkaimmat lähtevät töihin ulkomaille maihin, joissa eläkeikä ei estä virassa toimimista.
Anja Allas toteaa yliopistossa projektien olevan sen verran pitkiä, että oman eläkkeelle jääminen täytyy ottaa huomioon vuosia ennen töiden päättymistä. Mahdollisuus jatkaa töissä jopa 68-vuotiaaksi asti tuli hänen kohdallaan tietoon vähän liian myöhään.
"Jos sen olisi tiennyt aikaisemmin, olisin ainakin vakavasti harkinnut asiaa. Ja ainakin olisin mennyt mukaan useampaan projektiin, koska virallinen eläkeikä olisi ollut kauempana."
Toisaalta vaikka työ monella tavalla kutsumukselta on tuntunutkin, yliopiston kiristyneet työolosuhteet nakersivat jo pahasti työtyytyväisyyttä. Opetusryhmät suurentuivat, henkilökunta vähentyi ja kontaktiopetukselle jäi aina vähemmän ja vähemmän aikaa. "Kaipaan työskentelyä opiskelijoiden kanssa, mutta yliopistoon liittyvän byrokratian jättäminen on helpotus", hän toteaa.
Hieman Anja Allasta mietityttää se, että kun itse on vielä täysin terve ja ajatuskin kulkee, päästetäänkö liian aikaisin eläkkeelle. Kaiken kaikkiaan hänestä tuntuu kuitenkin hyvältä.
"Toisaalta on tietenkin masentavaa, että on jo niin vanha, eläkeiässä. Koen tämän iän kuitenkin yhtenä mahdollisuutena. Toisaalta on myös haaste, että osaa käyttää hyvin tämän mahdollisuuden."