Eduskunta ei purematta niele Kreikan auttamista. Puolentoista miljardin laina perustuksiaan myöten horjuvalle maalle sisältää riskejä. Niistä huolimatta rahat on annettava. Muuten euromaat kaatuvat toinen toisensa jälkeen.
Keskustelusta eduskunnassa voi odottaa tavanomaista kärkevämpää, kun käsittelyssä on lisätalousarvio, jonka varoilla on tarkoitus lainoittaa konkurssin partaalla horjuvaa Kreikan valtiota noin 1,6 miljardilla eurolla. Pääministeri Matti Vanhanen ja valtiovarainministeri Jyrki Katainen saavat päälleen ryöpyn, jonka motiivi on suurimmaksi osaksi sisäpoliittinen.
Kansa ei yleisönpalstoilla käydyn raisun keskustelun perusteella suostu ymmärtämään moisten summien syytämistä talouttaan huonosti hoitaneelle maalle, eikä oppositio voi vastustaa kiusausta rökittää hallitusta. Vaalit siintelevät jo edessä.
Vanhasta ja Kataista voi aivan oikein arvostella rajustikin Kreikan tukipaketin hoidosta. Ei niinkään siksi, etteikö päätös Kreikan tukemisesta ole aivan oikea, vaan kyvyttömyydestä selittää suurelle yleisölle paremmin, miksi lainaa pitää antaa.
Käytännössä sen enempää Kataisella, Vanhasella kuin koko Suomen hallituksellakaan ei ole muuta vaihtoehtoa. Jos Kreikka romahtaisi, laineet löisivät Suomeen asti.
Tärkein syy Kreikan auttamiseen on poliittinen väistämättömyys. Kaikkineen noin 110 miljardiin euroon nousevasta rahoituspaketista ei pidä kukaan, kaikkein vähiten Saksa, jolle avustuspakettiin taipuminen otti todella lujille. Ja kun Saksa euroalueen ankkurina leikkiin lähtee, Suomen on mentävä mukaan.
Toinen perustelu Suomen mukaanmenolle on puhdas itsekkyys. Suomen intressissä on estää Kreikan saaman tartunnan leviäminen muihin euromaihin. Lopputuloksena saattaisi olla dominonappuloiden tavoin kaatuvat eurotaloudet. Viennistä riippuvaiselle pienelle kansantaloudelle se olisi myrkkyä. Mitä nopeammin Kreikan talouden toipuminen saadaan uskottavalle uralle sitä parempi se on Suomelle.
Kolmanneksi valtiot kuitenkin ovat luotettavimmasta päästä velanmaksajina. Mikäli Kreikka saa hevoskuurinsa alkuun ja noudattaa sitä tunnollisesti, tervehtymisen seurauksena se alkaa saada markkinoilta rahoitusta kohtuullisella korolla. Velkojen jälleenrahoittaminen normalisoituu ja Suomi muiden muassa saa rahansa. Riski on olemassa, mutta sitä ei pidä liioitella.
Toivottavasti Kreikan antama oppitunti jää kunnolla mieleen. Onhan se tavattoman härskiä, että julkiseen tilinpitoon voi kätkeä näin paljon konnuuksia ja että yksi valtio onnistuu vuodesta toiseen huijaamaan muita niin perusteellisesti kuin nyt on paljastunut. Vähintäänkin oikein olisi jättää kreikkalaiset siivoamaan omat sotkunsa.
Kun rahoituspaketti aikanaan myönnetään, nyt on huolehdittava valvonnan aukottomuudesta. Lainaeriä myönnetään vain toteutettuja lupauksia vastaan, ja velanantajien täytyy tehdä Kreikan hallitukselle selväksi, että yksikin laiminlyönti tai suoranainen huijaus tilinpidossa tarkoittaa lainaohjelman lopettamista.
Kreikan hallituksen puolestaan pitää käyttää kosolti aikaa ja vaivaa selittääkseen kansalaisille, että edessä on pitkä kapean leivän jakso. Näyttää pahasti siltä, että kreikkalainen kadunmies on ainoa, joka ei vielä ymmärrä maansa sotkua. viesti on taottava perille. Mielenosoitukset ja lakot eivät ole vastaus.