Nyt politikoidaan prosenteilla. Kansanedustajat moittivat suureen ääneen terveyskeskusmaksujen nostoa 30 prosentilla.
Samalla jätetään kertomatta, että nousu oli viisi euroa. Kun maksu menee vain kolme kertaa vuodessa, niin se tekee yhteensä 15 euroa. Kun käyt kymmenen kertaa terveyskeskuksessa, niin nousu on kertaa kohti 1 euro 50 senttiä. Ei aivan mahdoton nousu!
Eräs edustaja paheksui, kuinka kalastuksenhoitomaksu nousi myös 30 prosenttia, mutta jätti kertomatta nousun olevan 1–5 euroa koko vuodelta.
Erityisesti eräitten diabeteslääkkeitten nousu oli jopa 50 euroa kolmen kuukauden pakkaukselta, joka oli todella paljon. Samoihin aikoihin tuli ensiostokseen 50 euron omavastuu.
Opposition kansanedustajat yrittävät tehdä vaalityötä väittämällä, että tämän vuoksi pientuloisten eläkeläisten pitää valita lääkkeen tai syömisen välillä. Koko vuoden kustannuksiin ko. nousut eivät vaikuta mitään, koska yleensä sokeritaudista kärsivät joutuvat käyttämään muitakin Kelan korvaamia lääkkeitä. Kattoraja 605 euroa tulee vastaan nopeammin kuin ennen, koska 50 euron omavastuukin lasketaan lääkekattoon. Sen jälkeen Kelan korvaamat lääkkeet maksavat vain muutaman euron.
Nostosta tulevat kärsimään kuitenkin ne henkilöt, jotka eivät tarvitse muita lääkkeitä ja kattoraja ei ylity. Tätä tosiasiaa oppositio ei ole kertonut, vaan on pelotellut pienituloisia tarpeettomasti.
Hallituspuolueitten edustajien pitäisi joka kertaa puuttua tämmöisiin puolitotuuksiin, jotta väärät tiedot eivät jäisi elämään eivätkä aiheuttaisi turhia murheita.
Toisaalta tiedän, että pienetkin lisäkustannukset saattava olla osalle kansaa tuskallisia, mutta toivottavasti he osaavat hakea ja saavat apua yhteiskunnalta.
Sama oppositio, joka ”pelaa” suurilla prosenteilla, mutta vähillä euroilla, ei huomaa, mitä heidän vaatimukset voisivat merkitä suurissa luvuissa.
Meillä menee puolustusvoimiin 2 900 miljoonaa euroa, poliisin pelkät käyttömenot ovat 720 miljoonaa euroa ja lapsilisiin menee 1 300 miljoonaa euroa.
Vähän vertailua. Vuonna 2016 maahanmuuttoon meni yli 1 000 miljoonaa euroa, nyt on varattu 700 miljoonaa euroa ja kehitysapuun 900 miljoonaa euroa. Näitä summia oppositio haluaa nostaa.
Jos sen sijaan maahanmuutosta ja kehitysavusta vähennettäisiin yhteensä 400–500 miljoonaan euroa, niin sinne jäisi vielä noin 1 000 miljoonaan euroa eli lähes yhtä paljon kuin lapsilisiin kuluu vuodessa.
Säästyneet sadat miljoonat voitaisiin tosiaan säästää. Mahdoton ehdotus olisi, että sillä voitaisiin nostaa lapsilisiä 30–40 prosenttia, tai käyttää osa pienempien eläkkeiden nostoon. Tämä ehdotus olisi juuri samaa politiikkaa, josta itse moitin. Säästäminen on ainoa vaihtoehto.
Suomella on omat velvollisuutemme olla mukana kansanvälisissä kustannuksissa, mutta ei näin suurilla summilla. Ei varsinkaan, kun otamme juuri edellä mainitut ”ulkomaalaisrahat” velaksi. On turhaan puhua tässä taloudellisessa tilassa kansanvälisistä suosituksista. On hyvä muistaa vanhaa totuus: ”Vaikka kuinka on rikkaan talon poika, kun ei ole rahaa, niin ei ole.”
Vähän voisin kuitenkin antaa periksi. Kun tapahtuu todella suuria maanjäristyksiä, myrskyjä tai vastaavia, niin Suomi voisi kulloinkin auttaa uhreja miljoonilla tai jopa 10 miljoonilla euroilla. Nyt suuret rahat menevät kehitysapuun, jota on vaikea valvoa. Käyttämällä osan rahaa toisella tavalla olisi helpompi valvoa, että apu menee oikeaan kohteeseen.
Olisikohan helpompi ymmärtää, jos vieläkin puhuttaisiin markoista ja prosentteja käytettäisiin vertailuissa säästeliäästi?
Kari Myllyniemi
varavaltuutettu (kesk.)
poliisimestari h.c., Oulu
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.