Villiintyneet city-kanit pomppivat näyttävästi lehtien palstoilla ja lupiinit kukkivat iloisesti tien varsissa. Sitä vastoin pienemmät vieraslajit, kuten Itämeressä elävät petovesikirppu tai amerikankampamaneetti, eivät olekaan meille kaikille niin tuttuja.
Pienestä koostaan huolimatta kampamaneetti on aiheuttanut mittavia tuhoja Mustallamerellä syömällä sardellien ravintonaan käyttämää eläinplanktonia sekä kalojen munia ja poikasia. Samalla ovat romahtaneet myös alueen petokala- ja delfiinikannat. Samanlaisia vaikutuksia on havaittu myös muilla lajin valtaamilla murtovesialueilla, joten lajin vaikutuksia Itämereen voimme vain arvailla.
Metsätaloutta eniten uhkaava laji Euroopassa, mäntyankeroinen, koputtelee myös meidän rajavyöhykkeemme ovia innokkaana. Suomalainen mänty sopisi sille erinomaisesti isäntäkasviksi, ja kerran tänne kotiutuessaan se toisi mukanaan pystyyn kuivuvia ja kuolevia mäntyjä. Jokainen meistä voi kuvitella, miten vakavia nämä vahingot voisivat olla metsätaloudelle. Uudet vieraat eivät aina ole toivottuja.
Juuri tällaisia uhkakuvia varten tarvitsemme kansallista vieraslajistrategiaa. Torjuntakeinojen täytyy olla olemassa ja lainsäädännön ajan tasalla ennen vieraiden hyökkäystä.