Suomen talous on sukeltanut niin syvälle, että pienetkin valonpilkahdukset maailmalta herättävät hienoista toivoa paremmista ajoista.
Yksi tällainen toivonkipinä sisältyy Maailmanpankin tällä viikolla julkistamaan ennustukseen tämän vuoden talouskehityksestä. Sen mukaan bruttokansantuote kasvaa maailmanmitassa 3,2 prosenttia, kun kasvu viime vuonna oli 2,4 prosenttia. Uusi ennuste lupaa 0,2 prosenttiyksikön nousua viime kesänä tehtyihin arvioihin.
Myös Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n odotetaan esittävän lähiaikoina aikaisempaa valoisampia arvioita tulevasta kehityksestä.
Myönteistä hytinää on ollut jo havaittavissa Euroopassa. Euroalueen talouskasvu on kääntynyt nousuun pitkän taantuman jäljiltä. Euroa uhkaavia uusia kriisejäkään ei ole ilmaantunut vähään aikaan. Päinvastoin, kriisimaa Irlanti on päässyt irti tukiohjelmalieastaan. Espanjassa ja Britanniassa talous on piristynyt silmin nähden.
Talous kasvaa eniten kehittyvillä markkinoilla, mutta myös Yhdysvalloissa on vauhti päällä. Tosin suuri kysymysmerkki on, mitä tapahtuu, kun Yhdysvaltain keskuspankki alkaa vähentää elvytystoimiaan.
Epävarmuustekijöitä on vielä kosolti.
Suomi on kärsinyt paitsi kansainvälisestä taantumasta myös samaan aikaan kohdanneesta oman teollisuuden rakennemuutoksesta. Selvää on, että maailmantalouden piristyminen lisää kasvua meilläkin.
Maailmantalous ei kuitenkaan ole pelastusrengas, jonka huomaan talouden tulevaisuus on yksin jätettävissä. Suomessa tarvitaan, niin kuin monella suulla on toistettu, investointeja, uusien kasvualojen kehittämistä ja työllisyyttä lisääviä toimia.