RanskalaisenManu Larcenet´n mestarillista Pieniä voittoja -sarjakuvaa on ehditty suomentaa kolmen albumin verran.
Sarjan tuorein, Millä on väliä
-albumi vain vahvistaa jo edeltäjiensä synnyttämää myönteistä mielikuvaa. Larcenet´n sarjakuvat ovat reippaasta ranskalaisuudestaan huolimatta erittäin yleispäteviä ajan, taiteen ja ihmisen kuvauksia. Niiden toivoisi eksyvän sekä sarjakuvien että hyvän kirjallisuuden ystävien käsiin.
On makuasia, mikä näistä Larcenet´n albumeista on paras. Mutta se on jo nyt selvää, että kun Pienille voitoille laitetaan jossain vaiheessa lopullinen piste, niin koossa on lähivuosien yksi parhaista ellei paras sarjakuvakokonaisuus.
Larcenet´n albumien päähenkilö, pottunokkainen valokuvaaja Marco joutuu tyhjentämään kuolleen isänsä verstaan kaikista vanhoista tavaroista. Marcon äiti pakottaa poikansa töihin, sillä: "Muistoja minulla on pää täynnä. En halua että niitä on vielä laatikotkin täynnä."
Laatikoita raivatessaan Marco pohtii suhdettaan isäänsä, jota hän ei oikein koskaan oppinut tuntemaan.
Muistojen joukosta Marco löytää vanhoja valokuvia ja päiväkirjan, jotka sekä paljastavat jotakin isästä että kietovat hänet entistä sakeampaan mysteerin sumuun. Nykysukupolven edustajan on vaikea ymmärtää isänsä päiväkirjamerkintöjä, jotka ovat täynnä arkisia pikkusattumuksia tyyliin: Satelee lunta. Heitin tuleen laakerinlehtiä. Jumalainen tuoksu.
Pieniä voittoja -sarja taiteilee nykyisyyden ja menneisyyden väliportailla. Samalla kun Marco avaa isänsä mysteeriä, hän oppii myös jotain itsestään.
Oman lähiyhteisön historia on muutenkin läsnä Marcon arjessa, sillä hän on valokuvaajana kuvannut kotikylänsä uhanalaisen telakan työntekijöitä. Marco on nyt saanut kustantajalta lupauksen kuvien julkaisemisesta kirjana.
Marco joutuu miettimään myös omia valmiuksiaan isäksi. Hänen tyttöystävällään Emiliellä on nimittäin pahemman laatuinen munasarjapakkomielle eli luontainen halu tulla äidiksi.
Isän arvoitus, vauvakuumeinen tyttöystävä, valokuvakirjan työstäminen ja lapsuuden muistot tarjoavat Millä on väliä -albumiin useita tarinapolkuja.
Polkujen päässä seisoo Marco pohtimassa sitä, mikä elämässä on todella tärkeää vai onko millään ylipäätänsä väliä.
Kaiken kruunaa Larcenet´n hieno ja herkkä piirrostyyli sekä sävykäs värien käyttö.
Albumissa on paljon syksyisiä ruskean ja harmaan sävyjä, yön mustaakin.
Mutta vaikka Larcenet ei ilottele pastelliväreillä, niin miehen sarjakuvat onnistuvat tarjoamaan ajassamme olevan suuren synkkyyden keskelle hyvin paljon toivoa, iloa ja lämpöä.