Valtakunnallinen Irlanti-seura on jo parikymmentä vuotta järjestänyt Irish Festivaliaan, jonka tapahtumat ovat keskittyneet pääkaupunkiseudulle. Asia on nyt muuttunut, ja ensimmäinen paikallinen festivaali, The Irish Festival of Oulu päättyi sunnuntaina.
Tapahtuma oli varsin onnistunut. Konserttien sijoittaminen eri paikkoihin on aivan hyvä ratkaisu ja järjestäjällekin käytännöllinen. Kaikki tilaisuudet joissa kävin olivat täynnä. Yläsiirtola Ramblersin keikalla Tervasoihdussa oli aivan uskomaton tungos, mutta kiinnostuneet ihmiset vain tunkivat sinnikkäästi paikalle. Keikka oli sitäpaitsi erinomainen, parhaita joita olen yhtyeeltä kuullut. Osansa soittajien innostuksessa lienee läheisyydellä ja vuorovaikutuksella yleisön kanssa.
Myös Cascaden esitys oli varsin mainio, joskaan Leskinen ei elävän musiikin esityspaikkana ole parhaasta päästä.
Irlantilaisilla ja suomalaisilla on muutakin yhteistä kuin usein mainittu alkoholin käyttö. Tämänkin festivaalin tapahtumissa oli erikoisen välitön ja hyvä tunnelma. Itse kukin saa näissä tilaisuuksissa omat elämyksensä. Minulle mieleenpainuvin oli kahdeksissakymmenissä olevan herra Eddie Keenanin säestyksetön laulu Tervasoihdun jameissa. Ja ilmeisesti muutkin paikalla olleet pitivät, koska kuuntelivat hiiskumatta.
Irlantilaista soittoa
jo 1980-luvulta
Oulun seudulla irlantilaisen musiikin soitto on alkanut yhtyemuotoisena 80-luvulla legendaarisen Irish Fridayn myötä.
Edelleen toimiva Yläsiirtola Ramblerskin on tahkonnut jo toistakymmentä vuotta. Kotimaisen kansanmusiikin noususta huolimatta kiinnostus myös irlantilaiseen on säilynyt ja kasvanut.
Oulussa on kolme hyvätasoista irlantilaiseen kansanmusiikkiin erikoistunutta yhtyettä, ja valtakunnallisesti huomattavaa säännöllistä jamitoimintaa. Esiintymistilaisuuksien vähäisyys vaivannee näitä ryhmiä, kuten muitakin valtavirrasta poikkeavia muusikkoja.
Tervasoihtu Oulun ainoana monipuolisena elävän musiikin klubina tekee tässä suhteessa merkittävää kulttuurityötä.
Tukea kotimaiselle perinnemusiikille
Irlantilaisella musiikilla on ollut tärkeä osa myös kotimaisen perinnemusiikin soiton edistäjänä. Se on toiminut esimerkkinä kansanmusiikista, joka on kiehtovaa, svengaavaa ja kuulijoita kiinnostavaa. Sen myötä on herännyt innostus myös kotimaiseen aineistoon.
Useilla kuitenkin irlantilainen musiikki ja muukin kulttuuri jäävät pysyväksi ja tärkeäksi mielenkiinnon kohteeksi - eräille Irlanti on lähes toinen kotimaa. Heille kuuluu kiitos tästäkin tapahtumasta, jonka toivoisi jatkuvan.