Saksan liittokansleri Angela Merkel ja Ranskan presidentti François Hollande panivat kaiken arvovaltansa peliin saadakseen aikaan sopimuksen Itä-Ukrainan sodan lopettamiseksi. Uhkapeli kannatti, ja sopimus saatiin synnytetyksi.
Ukrainan itäosassa sodan lopettaminen on käynyt sitä vaikeammaksi mitä pidempään se on jatkunut. Tämä heijastui Minskissä Valko-Venäjällä keskiviikkoiltana alkaneisiin ja pitkälle torstaiaamuun kestäneisiin maratonneuvotteluihin, joita varjosti uhka sodan laajenemisesta.
Tällä kertaa ei ole varaa epäonnistua. Jos neuvottelutulokselle käy samalla tavalla kuin edelliselle, syyskuussa niinikään Minskissä allekirjoitetulle tulitaukosopimukselle, kriisin ratkaisu vaikeutuu entisestään ja lisää turvattomuutta koko Euroopassa.
Minskin sopimuksen mukaan tulitauon on määrä alkaa sunnuntaina. Pari päivää myöhemmin raskaan aseistuksen pitäisi olla vedetty pois sota-alueelta.
Tämä oli vähin, mitä Saksan, Ranskan, Venäjän ja Ukrainan valtionpäämiesten tapaamiselta odotettiin ennakkoon. Toiveet eivät olleet korkealla, sillä sotatoimet Itä-Ukrainassa ovat vain kiihtyneet viime viikkojen aikana.
Neuvotteluissa onnistuttiin sopimaan myös monista muista Ukrainaan liittyvistä Venäjän ja EU:n välejä hiertäneistä kiistoista, mikä ylittää ennakko-odotukset. Samalla päätettiin jatkotapaamisesta, jolloin arvioidaan sopimuksen toteutumista.
Saksan ja Ranskan johtajien ei uskottu ottavan tällaista riskiä neuvottelujen järjestämisestä, ellei heillä olisi ollut edes jonkinlaista näppituntumaa mahdollisuuksista päästä sopimukseen.
Saksan ja Ranskan johtajien selän takana on hengittänyt Yhdysvallat, jossa on kasvanut paine antaa aseapua Ukrainan hallitukselle taistelussa kapinallisia vastaan. Merkel on kuitenkin useaan otteeseen korostanut, ettei Ukrainan kriisi ole ratkaistavissa asein. Selvänä on pidetty sitä, että kapinallisia tukeva Venäjä ei jättäisi vastaamatta Yhdysvaltain aseapuun.
Merkelillä ja Hollandella oli näytön paikka osoittaa, että on muitakin keinoja kuin aseet. Tuskin koskaan selviää, mikä merkitys Yhdysvaltain uhkauksella aseavusta oli Venäjän sopimusvalmiuteen. Tuo uhka luo painetta myös jatkossa.
Helppoa sovun löytyminen Minskissä ei ollut, vaan se oli sitkeän työn takana. Viimeiseen asti vallitsi täysi epätietoisuus siitä, päästäänkö tuloksiin vaiko ei. Neuvotteluja käytiin visusti suljettujen ovien takana, mikä lisäsi jännitystä lopputuloksesta.
Ensireaktiot neuvottelutuloksesta ovat varovaisen myönteisiä. Suurempaa riemua varjostaa edellisen Minskin sovun kariutuminen surkealla tavalla. Tuolloin taistelut alkoivat uudelleen ennen kuin sopimuksen allekirjoitusten muste ehti kuivua.
Suurin vastuu rauhasta lankeaa Venäjälle. Se on tukenut Venäjä-mielisiä kapinallisia antamalla aseita sekä päästämällä venäläisiä taistelemaan heidän rinnallaan. Paljon riippuu siitä, mitkä syyt ovat motivoineet Venäjää pitämään selkkausta yllä.
Pääkirjoitus