Yksi karvainen, puolialaston näyttelijä keskellä kaatopaikan näköistä lavastusta ja pari muusikkoa laidoilla.
Luvassa on puolitoista tuntia eläintarinaa.
Odotukset eivät välttämättä ole huipussaan, vaikka ollaankin Kajaanin kaupunginteatterissa, jossa ei aikoihin ole ainakaan pettymään päässyt.
Siitä se nousukiito sitten alkaakin.
Atro Kahiluoto on dramatisoinut, ohjannut ja tehnyt laulujen sanat huikeaan minimuotoiseen teatteriesitykseen, jonka Esko Vatula huipentaa yhden miehen teatteriesityksessään.
Kun loppukiitosten aika koittaa, lavalla pokkaakin Vatulan - tämän virtuoosin - ja kahden muusikon, Pentti Tolvasen ja Tatu Mannbergin, lisäksi viisi muuta, ja se on aivan oikein.
Homma on selvästi porukalla pohdittu ja yhteistyössä kirkastettu.
Erämaan kutsu edustaa maailmankirjallisuuden eläintarinoiden huippua.
Pohjana on Jack Londonin sadan ja yhden vuoden takainen klassikko.
Näyttämöllä kerrotaan karu, julma ja hellä elämäntarina. Päähenkilö on sekarotuinen Buck, puoleksi bernhardilainen ja puoleksi Skotlannin paimenkoira.
Takaumana käynnistyvän tarinan näkökulmat vaihtuvat.
Kertojana on useimmiten Buck itse, mutta myös ne ihmiset, hyvät ja pahat, jotka vaikuttivat sen elämän moniin dramaattisiin käänteisiin, saavat puheenvuoronsa.
Leppoisa ja pahaa aavistamaton kalifornialaisperheen lemmikki varastetaan, kuljetetaan kultakuumeen riivaamaan Klondykeen, jossa vetokoirista maksetaan kymmenkertainen hinta ja jossa niistä otetaan kaikki irti senkin jälkeen, kun ne ovat oppineet nuijan ja kulmahampaan lain.
Esko Vatula tekee tarkasti mietityn roolityön tulkitessaan koiranelämää sortumatta sentimentaalisuuteen tai naiiviuteen, mikä tämäntyyppisissä tarinoissa väijyy lähes aina mukana. Ohjaajan ratkaisut, taitavat leikkaukset ja näkökulman vaihdot, tukevat sitä, että tarina onnistuu pysymään yhtä aikaa kuosissaan ja koskettamaan.
Juonta eteenpäin kuljettava musiikki ja muu äänimaailma ovat tärkeä yhteistyökumppani Esko Vatulalle hänen yhden miehen teatterissaan. Käsiohjelma kiitteleekin Kainuun Musiikkiopistoa yhteistyöstä.
Kajaanissa jos missään on yleisöä hemmoteltu jo vuosikymmenet maan monipuolisimmalla pienimuotoisella teatterilla, näillä yhden tai kahden miehen ja naisen produktioilla.
Onhan kaupungissa 1970-luvulta lähtien vietetty maan keskeisintä alan festivaalia, Sanaa ja säveltä/ runoviikkoa. Jos Erämaan kutsua ryhdytään vertailemaan runoviikkojen antiin, niin tämä produktio kestää minkä tahansa vertailun ja jää vahvasti mieleen.
Pieni suuri produktio kuuluu myös alueteatterin kiertueohjelmistoon.