1900-luvun lopun ja 2000-luvun alun globalisaatio oli aluksi yhä kansainvälisemmän kaupan seurausta, jota tuki ihmisten lisääntyneen vapaa-ajan ja taloudellisen kasvun mahdollistama massaturismi. Kaupan alan ohella lähes kaikki työelämän alat ovat vahvasti kansainvälistyneet. Sosiaalinen media mahdollistaa tiiviin yhteydenpidon ystäviin eri puolilla maailmaa.
Suomen itsenäistymisen alkuvaiheessa maailmansotien välillä yhteiskunnan yläkerros politiikan, talouden, tieteen ja taiteen alueella oli vähintään yhtä kansainvälisesti verkottunutta kuin sosiaalisen median maailmassa elävät nuoret tänään. Mitä erilaisimpien suomalaisen yhteiskunnan alojen perustajat olivat ensimmäisen tai toisen polven työperäisiä maahanmuuttajia.
Vielä 1800-luvun puolivälissä neljä viidesosaa suomalaisista työskenteli maatalouselinkeinon alueella. Vuoden 1850 jälkeen tapahtunut teollistuminen oli nopeaa ja mahdollisti osaltaan Suomen itsenäistymisen. Teollistumista edesauttoivat Pietarin metropolialueen läheisyys ja Suomen suuriruhtinaskunnan ja muun Venäjän taloudelliset suhteet, jotka oli säädelty Suomen kannalta edullisiksi.
Kasvava puunjalostusteollisuus tarvitsi tuekseen myös kone- ja kuljetusteollisuutta.
1800- ja 1900-luvun alkupuolen Suomea hallitsi toisaalta kansainvälistymisen, suuren piirin, vastakohtana keskeisten vaikuttajien kotien maantieteellinen läheisyys.
Esimerkiksi suuri osa Suomen keskeisistä tiedemiehistä asui pienellä alueella Helsingin ytimessä 1800-luvulta 1930-luvulle asti. Kampin kaupunginosassa asui jo 1800-luvulla paljon yliopiston professoreita. Bulevardin ja Fredrikinkadun kulmauksessa asui Yrjö-Sakari Yrjö-Koskinen, Bulevardi 5:ssä Nils Adolf Erik Nordenskiöld. J. V. Snellman asui Kalevankadun ja Yrjönkadun kulmassa, August Ramsay Bulevardin ja Albertinkadun kulmassa. Keskeiset yliopistomiehet toimivat usein myös politiikassa, ulkoministeriön palveluksessa edustamassa juuri itsenäistynyttä Suomea ulkomailla ja teollisuusyritysten johtajina. Näin muutaman korttelin kodeista pyöritettiin laajan Suomen eri toimialoja.
Per Schybergson on kuvannut teoksessaan Förvärv och fördärv Suomen talouden muutosaikaa vuosina 1914--1924. Tälle aikavälille sijoittuu Suomen modernin historian pahin taloudellinen kriisi, jolloin bruttokansantuote putosi enimmillään 35 prosenttia. Taloudelliset suhdannevaihtelut ensimmäisen maailmansodan jälkeen olivat ennätyksellisen jyrkkiä. Axel Ehrnrooth ja Allan Hjelt olivat uuden kapitalismin tunnetuimpia kasinopelaajia. Kansalaissodan verihäät antoivat oman sävynsä kasinotalouden ensimmäiselle läpimurrolle Suomessa.
Axel Ehrnrooth (1867--1950) oli helsinkiläisen Privatbankenin pääjohtaja vuoteen 1922 asti. Pankki perustettiin vuonna 1895 vaikeuksiin joutuneen Helsingfors Folkbank Ab:n seuraajaksi. Privatbankenilla oli mittava laina Ruotsin kruunuissa ja kruunun arvon moninkertaistuminen markoissa kaatoi vuonna 1921 pankin. Privatbanken liitettiin vuonna 1922 Pohjoismaiden Yhdyspankkiin. Axel Ehrnroothin isoveljen Georg Ehnroothin poika Göran (1905--1996) loi Ehrnroothien edelleen vaikutusvaltaisen talousdynastian.
Toinen ajan kuuluisa kasinopeluri, insinööri Allan Hjelt (1885--1945) oli jonkin aikaa yksi Suomen neljästä rikkaimmasta miehestä ja kuului muun muassa arkkitehti Eliel Saarisen läheiseen ystäväpiiriin.
Hjelt kavereineen osti Suomen suurimman metsäteollisuusyrityksen Gutzeitin haltuunsa ja myi sen edelleen Suomen valtiolle vuonna 1918. Ostoaloitteen tekijänä valtion puolelta oli J. K. Paasikiven senaatti, joka edusti Saksan maailmanpoliittisia etuja ajavaa suuntausta. Suuren liikevoiton kaupalla tehnyt Hjeltin pankkiiriliike fuusioitiin vuotta myöhemmin Emissioni Osakeyhtiöön, jonka johdossa istuivat Paasikivi itse ja Suomen Pankin pääjohtaja Otto Stenroth. Pieni piiri oli alkanut pyöriä.
Emissioni Oy toimi aktiivisesti osakeantien järjestäjänä ja sijoitusyhtiönä toimitusjohtajaan muun muassa Erik von Frenckell (1887--1977). Frenckell oli saanut taloudellisten hankkeiden järjestelykokemusta suomalaisena diplomaattina Saksassa osallistumalla Stettinissä vuonna 1918 pidettyihin neuvotteluihin, joissa Suomen ja Saksan välisen rauhansopimuksen 28:n artiklan mukaisesti arvioitiin Saksalle sodassa menetettyjen laivojen arvo.
Senaatti nimitti neuvotteluja varten perustettuun komissioon Suomen edustajaksi jo aiemmin Saksassa opiskelleen ja jääkäriliikkeelle varoja keränneen Frenckellin ja hänen avustajakseen merikapteeni, Alfred Kordelinin ja Risto Rytin laivanvarustajayhtiökumppanin Frans Wilhelm Laineen. Ulkoministeri, myöhempi Suomen pankin pääjohtaja, Otto Stenroth oli kuviossa mukana.
Maailmansotien välillä Suomen itsenäisyysliikkeen aktivistit, joilla kaikilla oli enemmän tai vähemmän vahvat yhteydet jääkäriliikkeeseen ja Saksaan, ottivat Suomen haltuunsa.
Suomi oli enemmän klubi kuin valtio. Klubin jäsenet asuivat samoissa kerrostaloissa, heillä oli kesäasuntoja samoilla lomasaarilla ja he olivat verkottuneet lähimaiden eliittiin, mutta tunsivat enemmän tai vähemmän huonosti tavallisia ihmisiä. Tilanne muuttui vähitellen 1930-luvulla ja ratkaisevasti toisen maailmansodan jälkeen. Tällöin suuret ikäluokat, tasa-arvoistava koulutusjärjestelmä ja vähitellen myös naisten tulo työelämään tekivät lopun pienen piiristä.
Kirjoittaja on Lapin yliopiston rehtori.