Minulla on moottorikelkka ja imago-ongelma. Moottorikelkoista ja -kelkkailijoista ei näet liiemmin pidetä. En haluaisi ongelmakimppuuni tuotakin vielä, mutta siltä välttyisi vain vanhasta retkikelkasta luopumalla.
Näin talvilomien alla lienee paikallaan kerrata kooste moottorikelkkailua koskevia väitteitä, syytöksiä ja moitteita, sillä ovathan ne -- ammattimiesten kelkkailua lukuun ottamatta -- valitettavan totta.
Aluksikin, hupikelkkailu on tyhmää ja turhaa. Tottahan se on, mutta syvällisempää järkeä vailla on moni muukin harrastustoiminta.
Maassamme on yli 115 000 rekisteröityä kelkkaa, ja ainakin talvikalastuksessa niistä on joskus ihan oikeaa hyötyä.
Kelkat saastuttavat ja kuluttavat. Niin tekevät, mutta esimerkiksi hiihtokohteisiin matkustamiseen verrattuna kelkkojen tuottamien saasteiden osuus on olematon.
Kolme neljäsosaa vapaa-ajankelkkailijoista ajaa vuodessa alle 1?000 kilometriä. Mutta tarpeetonta saastetta kelkan pakokaasukin toki on.
Kelkat aiheuttavat häiriötä. Kyllä ne aiheuttavat. Luonnon rauha ja moottorikelkkailu ovat vaikeasti yhteen sovitettavissa. Luonnossa hiihtelevä, pilkkivä tai mökin pihapiirissä puuhasteleva hakee luonnosta rauhaa, eikä lähistöllä möykkäävä ja käryävä kelkka hyvällä tahdollakaan mahdu siihen rauhankuvaan.
Moottorikelkkailijat hakevat kuulemma myös luontokokemuksia, mutta sitä on hieman vaikea käsittää. Luonnosta voi mielestäni uskottavasti väittää nauttivansa vasta kun pysähtyy ja sammuttaa melu- ja hajurakkineen.
Älytön rällääminen siellä täällä ärsyttää ja häiritsee muita, eikä ihme. Se aiheuttaa myös turvattomuuden tunnetta ihmisille ja eläimille. Moottorikelkoilla ajellaan valitettavan usein miten ja missä sattuu.
Kelkkailu on vaarallista. On se. Vuosittain Suomessa kuolee noin kymmenen kelkkailijaa ja 700 loukkaantuu. Valtaosa heistä on kokeneita kuljettajia ja vain neljännes vasta-alkajia. Viime vuonna vakuutuskorvauksia maksettiin 700 kelkkaonnettomuudesta.
Tiedä sitten mistä kertoo se, että suurin osa kuolemaan johtaneista kelkkaonnettomuuksista ajetaan humalassa.
Kelkoilla ajetaan liian kovaa. Kyllä ajetaan. Maastossa suurin sallittu nopeus on 60 kilometriä tunnissa ja jäällä 80. Monilla reiteillä, muun muassa Rukan alueella, nopeusrajoitus on 40 kilometriä tunnissa.
Rajoituksethan ovat vitsejä. Rajoitusten mukaan ajavan kannattaa ajaa reitillä syrjään, kun vain näkee vilahduksenkin toisesta kelkasta. Se nimittäin tulee usein kapealla uralla sataa kohti, edestä tai takaa.
Yleiset nopeusrajoitukset ja suositut urheilukelkat ovat jotenkin omituinen yhtälö. Kelkoissa on helposti toistasataa hevosvoimaa ja niiden alustat toimivat kunnolla vasta laittomissa nopeuksissa. Reservivoimaa ohituksiin ei kelkoissa tarvita.
Kelkkailijat ajavat tiellä, vaikka se on kiellettyä. Sekin on totta, mutta ehkä hankalin asia yksiselitteisesti tuomita. Tiellä ei näet saa ajaa, paitsi kun "suoritettava kuljetustehtävä tai maaston olosuhteet tekevät maastossa liikkumisen kohtuuttoman vaikeaksi". Miten tuo pitäisi tulkita?
Koska jäällä on lumen alla polveen saakka vettä, ajan reitiltä mökille tien reunaa ja korkeintaan neljääkymppiä. Se ärsyttänee muita, mutta en oikein ymmärrä miksi, kun koiraa taluttava jalankulkijakin ja vaarantaa liikennettä enemmän. Pahennan siis imago-ongelmaani itsekin.
Pieni marginaaliryhmä pilaa koko kelkkailukansan maineen. Tuosta en ole kyllä aivan vakuuttunut, kun minäkin siihen ryhmään kuulun.