Matti Närhi hörähtää, kun hänelle ehdottaa "kovan jätkän" nimikettä.
"No ei nyt sentään. Ei tässä sen kummempia olla kuin muutkaan", Närhi sanoo.
Ei pidä paikkaansa. Keihäänheittäjä Matti Närhi, 28, on kova jätkä: sisukas, lujaluonteinen, määrätietoinen, periksiantamaton... ja mitä vielä. Joku voisi lisätä luonnelistaan reikäpäisyyden.
Keihäänheitto on nakertanut Närhen kroppaa joka puolelta. Eivätkä vammat ole olleet mitään pieniä lihaskramppeja: vuoden 1999 MM-kisoissa Sevillassa Närheltä paukahti akillesjänne poikki ja kaksi vuotta myöhemmin (2001) Edmontonin MM-kisoissa tipahti heittokäden olkapää syliin.
Urheilulääketiede ei tunne yhtään keihäänheittäjää, joka olisi palannut ison olkapääleikkauksen jälkeen takaisin entiselle tasolleen. Ei Närhikään ole vielä aivan ennätyslukemissaan, mutta lähellä mies jo on. Vajaat kaksi viikkoa sitten keihäs kaarsi Pihtiputaalla 86,61 - vain reilun puolentoista metrin päähän miehen ennätyksestä (88,24).
"Tuntuihan se hyvälle, totta kai. Pitää kuitenkin muistaa, että olen minä pidemmällekin heittänyt. Tuo taitaa olla uran 3-5 pisin heitto", Närhi sanoo.
Pienen urheilulääketieteellisen ihmeen taustalla on maan johtava olkapääkirurgi Harri Heliö. Hän on hakenut oppinsa Yhdysvalloista, jossa on parsittu baseballin syöttäjien olkapäitä menestyksellisesti kasaan jo vuosia.
"Kuntoutusohjelma kopioitiin Amerikasta. Tietysti asioita piti soveltaa, ovathan baseball ja keihäs kuitenkin vähän eri lajeja", Närhi sanoo.
Tylsän työn sankari
Keihäskarnevaalien voitollaan Närhi varmisti paikkansa olympialaisten kisakoneeseen. Olympiareissun taustalla on paljon enemmän kuin yksi onnistunut heitto. Närhi on puskenut kaksi vuotta täyttä työtä paluunsa eteen.
Edmontonissa loukkaantunut olkapää leikattiin syksyllä 2001. Täyteen heittokuntoon kuntouttaminen kesti kaksi vuotta.
"Se oli pitkä - ja armottoman tylsä - prosessi", Närhi huokaa.
"Halusin kuntouttaa käteni pitkän kaavan mukaan ja perusteellisesti. Se oli ainoa järkevä vaihtoehto, sillä ennen Edmontonin kesää kuntouttava harjoittelu oli vienyt koko ajan enemmän ja enemmän aikaa."
Närhen kanssa samoihin aikoihin leikkauspöydällä olkapääoperaatiossa kävi myös lajin maailmanmestari Aki Parviainen. Hän oli radalla jo seuraavana kesänä.
"Minulta se ei olisi onnistunut. Minulla ei ollut siinä vaiheessa varaa lähteä sellaiseen rumbaan", Närhi sanoo.
Närhellä oli leikkauksen jälkeen toinenkin vaihtoehto: olkapään kuntouttaminen kestämään normaalielämän rasitukset olisi ollut vähemmän työläs prosessi. Närhi valitsi kuitenkin hikisemmän tien.
"Harmitti, etten ollut päässyt näyttämään sitä, mihin minulla on varaa ja mitä minä osaan. En halunnut lopettaa uraani loukkaantumiseen. Lopetan sitten, kun itse niin haluan."
Uusi ja outo tilanne
Vuoden 2002 Matti Närhi piti kilpakeihäät autotallin nurkassa. Viime kesänä mies oli valmis astumaan areenalle: kauden paras noteeraus oli yksitoista metriä ennätystä heikompi 77,30.
"Viime kesänä oli täysillä heittämisessä pientä pelkoa. En osannut heittää kilpaa. Ensimmäistä kertaa urallani heitin harjoituksissa paremmin kuin kilpailuissa", Närhi muistelee.
Enää heittäminen ei pelota. Jalka on jarrulta pois: Pihtiputaan karnevaaleilla Närhi tuli viivalle rinta rottingilla ja täydet kiristykset heittokädessä - aivan niin kuin aikana ennen loukkaantumisia.
"Ei tarvitse olla kummoinen tiedemies ymmärtääkseen, että tilanne on parempi, kun on saanut harjoitella syksystä saakka rauhassa ilman leikkauksia. Tavallisesti olen aloittanut harjoittelun leikkaussalin kautta."
Närhen tilanne on uusi ja outo myös siksi, että mies on pullahtanut Olympiakomitean ja Urheiluliiton tukilistoilta pihalle.
"Liitossa näyttää nyt olevan vallalla sellainen politiikka, että tuetaan nuoria ja meidät vanhat ja raihnaiset unohdetaan - perustetaan Team Finlandeja sun muita", Närhi kritisoi.
"Onneksi minulla on oma hyvä sponsori, joka on uskonut projektiini, kun muilta on usko loppunut."
Varovasti Ateenaan
Vuoden 2004 keihäänheiton olympiamitalien kohtalo ratkeaa kisojen toiseksi viimeisen kisapäivän iltana 28. elokuuta. Närhi kiskaisi itsensä kertaheitolla yhdeksi menestyjäsuosikiksi.
Hätäisimmät ovat jo ripustamassa mitalia Närhen kaulaan. Tulos 86,61 on tämän kesän viidenneksi paras maailmassa.
"Ei tässä ole syytä vielä innostua. On kaksi eri asiaa heittää Pihtiputaalla loistavissa tuulissa kuin Ateenan tuulettomalla stadionilla", Närhi laittaa jäitä hattuun.
"Veikkaan, että kaaret pitenevät, kunhan elokuu lähestyy. Esimerkiksi Aki (Parviainen) ei ole vielä edes aloittanut kauttaan."
Mutta kunnossa Närhi aikoo olympialaisissa olla. Hän säästää parhaat paukkunsa ja terveytensä juuri h-hetkeen. Miehen kilpailukalenterissa on ennen Ateenaa vain Vaasan Kalevan kisat.
"Asia numero yksi on pitää paikat kunnossa."
Matti Närhi jos kuka tietää, että keihästä on turha repiä kohti taivasta reistailevalla kropalla.