Pieni kool­taan, väkevä voi­mil­taan

Kiiminki Kipua niskassa, särkyä hartioissa - ja päälle itkua sekä unettomia öitä.

Kuin toinen koti. Kiiminkiläinen Virva-Tuulia Arpala on kuntoutunut kovista niskakivuista kuntosalilla ja hivuttautunut samalla maailman penkkipunnertajien eliittiin.
Kuin toinen koti. Kiiminkiläinen Virva-Tuulia Arpala on kuntoutunut kovista niskakivuista kuntosalilla ja hivuttautunut samalla maailman penkkipunnertajien eliittiin.
Kuva: Jukka Leinonen


Kiiminki
Kipua niskassa, särkyä hartioissa - ja päälle itkua sekä unettomia öitä.

Kaikkea tätä oli Kiimingissä asuvan Virva-Tuulia Arpalan, 33, elämä tammikuussa 1999. Tuolloin Arpala ei osannut aavistaa, että joulukuussa 2002 hän voi esitellä tuttaville voittamiaan penkkipunnerruksen MM- ja EM-mitaleita.

Urheilu - raskaiden punttien kolistelusta puhumattakaan - ei ollut päällimmäisenä mielessä.

"Mutta lääkäri sanoi, että jotain on tehtävä. Muuten kivut olisivat vain pahentuneet", Arpala muistelee.

Entinen pesäpalloilija päätti kokeilla punttiharjoittelua. Tuosta hetkestä alkoi huima kehityskaari, jonka päässä odotti urheilullinen menestys ja - mikä tärkeintä - elämä ilman viiltävää särkytilaa.

Muutama viikko sitten 157-senttinen ja 50-kiloinen Arpala punnersi ylös penkistä PE-raudat 90,5 kiloa.

"Pieni ja pippurinen. Niin monet ovat minua haukkuneet", Arpala virnuilee.



Nopeusvoimaa
soppakauhalla


Arpalan harjoittelukaverit huomasivat nopeasti, että tulokkaan käsissä rauta nousi kevyesti kohti kattoa. Erityisesti penkkipunnerruksessa tulokset olivat alusta asti huippuluokkaa.

"Jos huipulle aikoo, pitää geeniperimän olla kohdallaan. Jos muut ovat saaneet nopeusvoimaa teelusikallisen, niin Virva-Tuulialle sitä on ammennettu reilu soppakauhallinen", Arpalan avopuoliso ja valmentaja Raimo Rajala hymähtää.

Alajärveltä kotoisin oleva Arpala pokkasi ensimmäiset SM-mitalinsa vuonna 2000. Virallisiin kilpailuihin hän osallistui jo vuotta aikaisemmin Alajärven voimanostajalegendan Pirjo Savolan innostamana.

"Vasta viime aikoina olen oppinut oppinut harjoittelemaan oikein. Salilla ei tarvitse - eikä voi - heilua aina maksimipainojen kanssa", Järviseudulta kotoisin oleva Arpala tietää.



Kilpaura vasta
alkutaipaleella


Arpalan kehitys on jatkunut nousujohteisena neljän vuoden ajan. Rajalan mukaan ei ole mitään syytä olettaa, että käyrä kääntyisi lähitulevaisuudessa laskuun.

"Homma on vasta alkutekijöissään. Voimanostossa neljä vuotta ei ole kovin pitkä aika", Rajala painottaa.

"Tavoitteet ovat korkealla. Harjoittelu maistuu nyt, kun olosuhteet ovat kunnossa. Ilman laadukasta treenipaikkaa ja Raimon konsultointia kehittyminen olisi ollut vaikeaa", keihäänheittäjä Sami Saksion kuntosalilla harjoitteleva Arpala tunnustaa.

Tammikuussa Jääliin muuttanut Arpala edustaa Pietarsaaren Voimailijoita. Oulusta tai lähistöltä ei sopivaa seuraa ole löytynyt.

"Tämä on kustannuskysymys. Pietarsaaresta saan edes jonkinlaista tukea kilpailumatkoille", Arpala perustelee.



Tasaisen vauhdin
taulukolla eteenpäin


Uran ensimmäisistä penkkipunnerruksen MM- ja EM-kilpailuista (2001) saldoksi jäi kaksi neljättä sijaa. Tänä vuonna sijoitukset paranivat pykälällä.

"Tasaisen vauhdin taulukolla olisi tarkoitus edetä. Ensi vuonna tavoitellaan MM-hopeaa", Arpala laskee.

Penkkipunnerrukseen keskittynyt Arpala aikoo jatkossa osallistua myös voimanostokisoihin. Jalkakyykyssä ja maastavedossa tulokset eivät kuitenkaan ole paraatilajin tasoa.

"Penkissä on parhaat mahdollisuudet menestyä. Siihen satsaan lähivuosina kaikkeni."

Kuinka paljon ennätystä on varaa petrata?

"Ainakaan vielä katto ei ole vastassa", Arpala pohjustaa.

Ilmoita asiavirheestä