Yleensä Euroopan unionin huippukokous on foorumi, jota varten asioita valmistellaan. Tällä erää se oli foorumi, joka itse valmisteli asioita.
Kokoontuminen Brysselissä oli pelkkä välietappi matkalla G20-ryhmän huippukokoukseen Lontoossa runsaan viikon päästä. Se kertoo, missä tapahtumien todellinen painopiste nyt on. 20 suurimman valtion kokous on muuttunut keskipisteeksi, jonka ympärillä kaikki muu pyörii.
Tämä G20-ryhmä ei ole syntynyt millään erityisellä sopimuksella tai peruskirjalla eikä sillä ole mitään yleisesti hyväksyttyä tehtävää. Se on epävirallinen ryhmä, jonka johtajat ovat kokoontuneet tätä ennen kerran. Nyt Lontoon kokousta odotetaan kuin kuuta nousevaa.
Se kertoo virallisten instituutioiden heikkoudesta. Globaalin vastauksen löytäminen talouskriisiin pitäisi olla ennen mutta YK:n tehtävä, mutta maailmanjärjestöstä ei siihen ole.
Nyt pallo siirtyy G20-kokoukseen, jonka määritelmän mukainen piirre on, että siellä eivät pienet maat ole paikalla. Pääministeri Matti Vanhasella oli Brysselissä näkemyksiä siitä, mitä G20-maiden pitäisi tehdä. Loppu on muiden käsissä eli EU-maista Ranskan, Saksan, Italian ja Britannian. Niillä on omatkin asiansa ajettavana, ja joukon jatkeena EU:n puheenjohtaja yrittää edustaa unionin kantaa.
Tällainen kehitys tietää Suomen kokoisen maan vaikutusmahdollisuuksien hupenemista, eikä se ole hyvä asia. Tilannetta pienen maan kannalta vaikeuttaa, että unioni itsessään on jokseenkin hapuilevassa tilassa. Jos käsillä on möhkäle, joka ei liiku oikein mihinkään suuntaan, on sen suuntaan paha vaikuttaa.
EU:n huippukokouksen pääaihe oli talous. Se ei ollut ensimmäinen kerta näissä merkeissä, ei viimeinenkään. Nyt kyseessä oli säännönmukainen tapaaminen, mutta ylimääräisiäkin on riittänyt.
Ne ovat olleet tarpeen - toivottavasti - mutta unionin nykyisiä perusongelmia ei niiden kautta ole ratkaistu. Torstaina ja perjantaina Brysselissä puhuttiin elvytyksestä, lisättiin valuuttarahasto
IMF:n rahoitusta ja vahvistettiin uutta itäistä kumppanuutta.
Samaan aikaan euroalue natisee muutaman euromaan syvän kassakriisin vuoksi ja etenkin itäiset EU-maat ovat huomanneet pohjan pudonneen alta. On mahdollista, että ilman unionin toimia nämä pulmat olisivat vielä pahempia. Kyllin pahoja ne ovat nytkin.
paakirjoitus@kaleva.fi