Pääkirjoitus

Pieni askel oi­keal­la tiellä

Tieliikenteessä kasvatetaan biopolttoaineiden osuutta osana ilmastonmuutoksen torjuntaa. Osa autoilijoista joutuu vaihtamaan kalliimpaan polttoaineeseen.

Polttoaineuudistus on tulossa kuluttajien tietoisuuteen hieman kuin puskasta. Vuodenvaihteen jälkeen jokaisen auton ja muiden polttoaineilla kulkevien pelien omistajien täytyy tietää, käykö uusi viinaisampi bensa heidän menopeliinsä vai ei.

Autoissa eniten käytetty bensiini, ysivitonen, on jäämässä historiaan. Sen korvaa viisi prosenttia etanoli- eli viinapitoisempi E10-bensiini. Se ei kuitenkaan sovi kaikkiin autoihin. Nyt yli 90 prosenttia autoilijoista on ajanut ysivitosella ja alle kymmenen prosenttia ysikasilla. Uudistuksen myötä ysikasin käyttäjien määrän arvioidaan kasvavan 20-30:een prosenttiin.

Polttoaineuudistuksen mestarit löytyvät EU:sta. Kysymys on Euroopan unionin polttoainedirektiivin ja uusiutuvan energian käytön edistämisdirektiivin soveltamisesta käytäntöön. Tavoite on ylevä: vähentää liikenteen hiilidioksidipäästöjä osana ilmastonmuutoksen torjuntaa.

Liikenteen polttoaineita kehitetään koko ajan niin, että hiilidioksidipäästöjä saataisiin pienennetyiksi. Ajatus kulkee aivan oikein niin, että mitä vähemmän liikenteessä syntyy hiilidioksidipäästöjä, sitä parempi se on ympäristön kannalta.

Bensiinin hiilidioksidipäästöjä voidaan vähentää lisäämällä bensaan biokomponentteja kuten etanolia. Niinpä markkinoille tullaan jatkossa tuomaan uusia bensiinilaatuja, joiden etanolipitoisuus on nykyistä suurempi. E10-bensassa etanolia on kymmenen prosenttia. Nykyisin ysivitosessa sitä on enintään viisi prosenttia. Niille autoille, jotka eivät voi käyttää uutta bensaa, jää ysikasi, jonka etanolipitoisuus on viisi prosenttia.

Mitään suurta vallankumousta uudistus ei tuo eikä ilma siinä siunaamassa puhdistu. Osa hyödystä valuu hukkaan, koska polttoaineen kulutus tulee hieman kasvamaan. Näin siksi, että etanolin energiasisältö on bensiiniä heikompi. Uutta bensiiniä tarvitaan saman energiamäärän saavuttamiseen noin kaksi prosenttia enemmän kuin vanhaa bensaa.

Kuluttajan kannalta uudistukseen liittyy kaksi peruskysymystä: mitä lysti maksaa ja mihin uusi polttoaine käy.

Kuluttajahintojen ei odoteta uudistuksen vuoksi muuttuvan merkittävästi. Hintapolitiikan ratkaisee pitkälti polttoainevero. Sitä on kaavailtu muutettavaksi niin, että se suosii ympäristöystävällisiä ratkaisuja hieman samaan tapaan kuin autoverouudistus aikaisemmin.

Todennäköisesti niiden, jotka joutuvat siirtymään 98-oktaaniseen bensiiniin, bensalasku kuitenkin kallistuu. Etenkin iäkkäämpien autojen omistajat saavat varautua siihen, että he joutuvat ostamaan ysikasia.

Polttoaineuudistus on askel oikeaan suuntaan, joskin vielä kovin heiveröinen askel. Mikäli aiotaan päästä suurempaan vaikutukseen ympäristön kannalta, pitää sekä polttoaineiden että autojen edelleen kehittyä. Kehitysvauhti tuntuu tässä suhteessa kovin hitaalta, kun otetaan huomioon, mikä vaikutus liikenteellä on ympäristöön.

Suuria odotuksia on ladattu sähköautoihin, ja ne tekevätkin jo tuloaan.