Suomalaisilla ei ole suurta hätää pienhiukkasten kanssa, ellei satu olemaan herkkä niiden vaikutuksille. Jostakin syystä yhä useammat ovat. Kuiva kevät on vain pahentanut kurkussa, silmissä ja nenässä tuntuvia oireita.
Terveydelle haitalliset pienhiukkaset lisäävät hengityselin-, sydän- ja verisuonisairauksien riskiä. Siksi Suomessa pitää tehdä nykyistä paljon enemmän hengitysilman puhtauden eteen sen sijaan, että jäätäisiin odottelemaan tilanteen huononemista keskieurooppalaiselle tasolle. Se tarkoittaa monia asioita uudemmasta ajoneuvokannasta katuhiekan poistoon kalenterin sijasta säätilan mukaan.
Kaupungeissa ja liikenneväylien varsilla muuallakin nousee ajoittain varsinkin keväisin ja syksyisin tiestöstä ilmaan terveydelle haitallista hiukkaspölyä. Oulussa alettiin mitata pienhiukkaspitoisuuksia vuoden 2002 helmikuussa. Parin minuutin välein pitoisuuksia rekisteröivä laite mittasi tämän vuoden huhtikuussa 3-14 mikrogrammaa hiukkasia kuutiossa, mutta viime viikon lauantaina luku nousi hetkellisesti 31 mikrogrammaan. Yli 20 mikrogramman pitoisuuksia mitataan keväisin ja syksyisin aika usein.
Mahdollisimman varhaista hiekoitusmurskeen poistoa toivotaan kaupungeissa aivan aiheellisesti. Keväisin asvaltin pintaa liikenteen vaikutuksesta hiertävä murske irrottaa tuuleen hiukkasia. On vaikea ymmärtää, miksi esimerkiksi Oulussa katupölyä on poistettu tänä keväänä ilman kastelua.
Läpimitaltaan alle 2,5 mikrometrin pienhiukkasille ei ole edes määritelty raja-arvoja, toisin kuin yli 2,5 mikrometrin hiukkasille. Niiden raja-arvo ylitettiin Oulussa kuluneella viikolla useana päivänä. Kaikkiaan tänä keväänä raja-arvot ovat ylittyneet noin kymmenenä päivänä. Sellaisia saa olla vuodessa korkeintaan 35.
Pienhiukkasten pitoisuuksia ei välttämättä tarvitsisi missään seurata mittauksin. On silti kohtuullista, että kaupunkien terveysviranomaiset ovat kiinnostuneita tällaisista asukkaiden terveydentilaan todistettavasti vaikuttavista asioista. Mittauksia on syytä laajentaa nykyisestään. Pienhiukkasten terveysriskeihin on tarvittaessa reagoitava myös lainsäädännöllä määrittelemällä raja-arvot myös pienhiukkasille.
Kaukokulkeumille on vaikea tehdä mitään ainakaan lyhyellä aikavälillä. Noin puolet Suomessa mitattavista pienhiukkasista tulee Länsi- ja Keski-Euroopasta sekä Venäjältä ja Baltiasta. Pienhiukkasten kimppuun on käytävä myös kansainvälisellä ympäristöyhteistyöllä ja tietovaihdolla.
paakirjoitus@kaleva.fi