Otsikoihin ovat nousseet suurten yritysten rajut irtisanomiset. Onneksi hyviäkin uutisia tulee. Niistä vastaavat ennen kaikkea pienet yritykset, Suomen työllisyyden selkäranka.
Tiistaina tulleet tiedot työllisyyden kehityksestä hämmentävät. Tilastokeskuksen mukaan lokakuussa oli 183 000 työtöntä. Se on 6,9 prosenttia työvoimasta. Vuoden takaiseen verrattuna prosenttilukema jopa hiukan kohentui. Työllisten määräkin oli kasvanut 9 000:lla.
Työ- ja elinkeinoministeriön tilastojen mukaan työttömiä työnhakijoita taas oli viime kuun lopussa 250 000. Se on 24 000 enemmän kuin viime vuoden lokakuussa.
Kahden tahon numeroissa on aina ollut eroja, jotka johtuvat muun muassa tietojen keruutavasta. On kuitenkin kiusallista, että mittaukset antavat aivan erilaisen kuvan myös työllisyyden kehityksen suunnasta. Jo poliittisen päätöksenteon pohjaksi tarvittaisiin yksiselitteistä, ei ristiriitaista tietoa.
Koska ministeriön lukemat kertovat tilastoiduista työttömistä työnhakijoista, voi päätellä, että työttömyys on kasvussa. Samaan suuntaan viittaavat myös tuoreet uutiset suurista irtisanomisista. Esimerkiksi konepajayhtiö Metso on lyhyessä ajassa ilmoittanut vähentävänsä Suomesta 560 työpaikkaa. Pienemmistä irtisanomisista tulee uutisia päivittäin.
Näitä uutisia vasten yllättävä on tieto, joka ilmenee Kalevan ja muiden maakuntalehtien tekemästä, metallialan yrityksiä koskevasta kyselystä: samaan aikaan kun viidennes yrityksistä on jakanut irtisanomislappuja, lähes puolet yrityksistä on palkannut lisää väkeä. Tiedot pohjautuvat luottamusmiehille osoitettuun kyselyyn.
Vaikka ongelmiakin noissa yrityksissä on, viesti on tervetullut: kuvaa talouden näkymistä ei pidä muodostaa pelkästään suurten yritysten murheiden perusteella.
Kiinnostava kysymys on se, miksi saman alan pienet yritykset näyttävät selviytyvän suuria paremmin. Yksi selitys lienee se, että suuret metallialan yritykset ovat yleensä riippuvaisia viennistä. Kun kansainvälisessä taloudessa on häiriöitä, ne iskevät nopeasti suomalaisiin vientiyrityksiin.
Pienet ja keskisuuret yritykset taas saavat enemmän tukea kotimarkkinoilta. On myös oletettavaa, että pienet pystyvät joustavammin vastaamaan kysynnän muutoksiin.
Joidenkin irtisanomisilmoitusten valossa herää myös kysymys yritysten erilaisesta irtisanomisherkkyydestä. Pienissä firmoissa johtaja, joka on usein myös omistaja, tuntee työntekijänsä henkilökohtaisesti. Tuntemiaan ihmisiä on aina raskaampaa irtisanoa. Siinä tilanteessa omistaja voi myös tinkiä yrityksen tuloksesta työntekijöiden hyväksi. Suurissa yrityksissä omistajat ja työntekijät ovat yleensä niin kaukana toisistaan, että tämä henkinen jarru puuttuu.
Pienyritysten asema työllistäjänä on kaikkiaan paljon merkittävämpi kuin suuryrityksiin keskittyvä julkisuus edelleen antaa ymmärtää. Kun suuryritysten työntekijämäärä pysyi vuosina 2001–2010 käytännössä ennallaan, pienten ja keskisuurten yritysten työntekijämäärä kasvoi yli 77 000:lla.
Tätä nykyä pk-yrittäjät työllistävät 60 prosenttia suomalaisyritysten työntekijöistä. Siksi heidän murheensa ja toiveensa pitää ottaa ainakin yhtä vakavasti kuin suuryrityksistä kaikuvat vaatimukset.
”Pienissä firmoissa johtaja, joka on usein myös omistaja, tuntee työntekijänsä henkilökohtaisesti. Ihmisiä, jotka tuntee, on aina raskaampaa irtisanoa.”