Tavallisen kansalaisen mahdollisuus jarruttaa ilmastonmuutosta on rajallinen.
Arjen teoilla on kuitenkin kansakunnan mitassa merkitystä, samoin sillä, miten kansalaiset vaikuttavat päätöksentekoon.
Hallitustenvälisen ilmastopaneelin IPCC:n tavoitteena on tarjota tieteellistä tietoa ennen kaikkea päätöksentekijöille. Maanantaina julkistettu raportti on kuitenkin hätkäyttänyt myös miljoonat kansalaiset keskustelemaan keinoista, joilla jarruttaa ilmaston lämpenemistä..
Keskustelu on tarpeellista ja tervetullutta, eikä sitä pidä latistaa toteamalla, ettei yksittäisen ihmisen päätöksillä ole merkitystä.
Puhtaasti matemaattisesti ajatellen yhden ihmiset ratkaisut, vaikkapa auton vaihtaminen pyörään työmatkalla, eivät pelasta maailmaa. Samalla tämä ajattelutapa johtaa harhaan. Yksittäisten kansalaisten teoilla ja mielipiteenilmauksilla on merkitystä, kun näitä tekoja on tarpeeksi paljon.
Suomalaisten kannattaa myös muistaa, että kotitaloudet, siis tavallisten kansalaisten elämä, ai-heuttavat lähes 70 prosenttia kansakunnan hiilijalanjäljestä. Kasvihuonepäästöjä aiheuttavat asuminen, liikkuminen, ruokavalinnat ja muut kulutustavat.
Viestimet ovat nyt täyttyneet vinkeistä, joilla kansalaiset voivat keventää päästötaakkaansa. Keinojen pitkän listan vuoksi voi syntyä kuva, että tavallinen arki on mietittävä kokonaan uudelleen, ja mukavuuden tilalle astuu ankeus.
Ehkä kaikkea ei tarvitse muuttaa kerralla. Vinkkejä voi pitää kuin ruokalistana, josta voi poimia asioita ensiksi kokeilumielessä. Vaikkapa tylsältä kuulostavat kotimaan- tai lähialuematkailu kaukolentoreissaamisen sijasta saattavat lopulta maistua odotettua makeammalta.
Tai jos vaihtaa kotitaloussähkönsä ilman fossiilisia polttoaineita tuotettuun, mikään muu ei arjessa muutu kuin se, että energia ehkä maksaa jonkin euron enemmän.
Olennaista on kuitenkin pyrkiä muutokseen. Samalla lienee fiksuinta kiinnittää enemmän huomiota omiin valintoihin kuin puuttua toisten tekemisiin tai tekemättä jättämisiin. Esimerkillä on voimansa.
Sama esimerkin voima toimii myös kansakuntien kesken. Suomi on saanut tunnustusta ympäristöpolitiikastaan, ja meidät mainitaan ympäristönsuojelun mallimaana. Hiilidioksidin päästäjänä Suomi on lilliputti Kiinan, Yhdysvaltojen, Intian, Venäjän, Saksan ja monen muun maan rinnalla.
Mutta kun mittaa suomalaisen keskimäärin jättämää hiilijalanjälkeä, kuva ei enää ole yhtä auvoinen. Varsin kovaan päästölukemaamme vaikuttavat esimerkiksi tarve lämmittää asuntoja ja raskas teollisuutemme. Oli syy mikä hyvänsä, muun maailman arvioinnissa nenänvartta pitkin kannattaa olla varovainen.
Iso osa ilmastonmuutoksen torjunnasta perustuu päätöksiin, joita tehdään yhteiskunnan ylätasolla. Näihin linjauksiin on mahdollista vaikuttaa normaaleissa vaaleissa.
IPCC:n raportti näyttää nyt herättäneen poliitikot yli puoluerajojen huolehtimaan ympäristön kestokyvystä. Ilmastokysymysten ei pidäkään olla minkään puolueen erityisvastuulla. Viimeistään ensi eduskuntakaudella nähdään, onko politiikan isossa linjassa tapahtunut suurta käännettä.