Kolumni

Pienet maat tar­vit­se­vat li­sä­tur­vaa liit­tou­tu­mal­ta

Riian keskustassa, aivan vanhan kaupungin länsilaidalla, seisoo jykevillä kivijaloilla ikkunaton musta rakennus, jonka alta mahtuu kävelemään.

Riian keskustassa, aivan vanhan kaupungin länsilaidalla, seisoo jykevillä kivijaloilla ikkunaton musta rakennus, jonka alta mahtuu kävelemään. Se on kuin valtava kenkälaatikko, jonka joku jättiläinen on unohtanut väärään paikkaan. Rakennus pistää silmään aivan kuten Alvar Aallon piirtämä Stora Enson valkoinen pääkonttori Helsingin Katajanokalla. Vaikuttavia taloja, mutta täysin väärässä miljöössä.

Riian kenkälaatikko on vuonna 1993 avattu museo, joka esittelee Latvian miehityksen historiaa vuosilta 1939-1991. Monet maailman valtionpäät presidentti Tarja Halosta myöten tuntevat museon, ja siellä olisi hyvä käydä myös jokaisen suomalaisen, jota turvallisuuspolitiikka kiinnostaa tai jolla on vankka mielipide sotilaallisesta liittoutumisesta.

Museossa käy vuosittain noin satatuhatta ihmistä. Heistä kaksi kolmasosaa on ulkomaalaisia. Monille heistä ovat tunteneet Latvian historian sitä ennen vain päällisin puolin. Kenkälaatikossa heidän silmänsä avautuvat - ja kostuvat.

Suomi juhli itsenäisyytensä 90-vuotispäivää viime joulukuussa. Viro ja Liettua julistautuivat itsenäisiksi kolmisen kuukautta myöhemmin, helmikuussa 1918. Latvian perustamisen 90-vuotispäivä on vuorossa ensi marraskuussa.

Suomen ja kolmen Baltian maan historiat eroavat toisistaan kuin yö ja päivä. Vain Suomi on pystynyt säilyttämään näistä neljästä Venäjän imperiumin entisestä vasallivaltiosta itsenäisyytensä koko 90-vuotiskauden, mutta senkin kohtalo oli hiuskarvan varassa toisen maailmansodan aikana.

Viro julistautui itsenäiseksi 24.2.1918, mutta saksalaiset miehittivät Tallinnan jo seuraavana päivänä. Neuvostoliiton puna-armeija marssi Latviaan 1919, seuraavana vuonna maan itsenäisyysjulistuksen jälkeen. Viro ja Latvia saivat itsenäisyytensä takaisin noin 20 vuodeksi, kunnes Neuvostoliitto liitti vuonna 1940 Viron, Latvian ja Liettuan itseensä 51 vuodeksi.

Suomella on noin 1 300 kilometriä pitkä raja Venäjän kanssa, ja se heijastuu Suomen turvallisuuspolitiikkaan. Jo Juho Kusti Paasikivi totesi aikoinaan, ettei maantieteelle voi mitään, mutta lyhytkään yhteinen raja laajentumishaluisen suurvallan kansa ei tee oloa yhtään turvallisemmaksi. Latvian miehityshistoria osoittaa sen karvaasti.

Latvia sijaitsee ikävästi suurvaltojen välissä. Suurvallat ovat trampanneet mennen tullen Latvian yli - välittämättä hiukkaakaan latvialaisten kohtalosta. Puola valloitti sen noin 500 vuotta sitten. Sen jälkeen tuli Ruotsi 1621, ja vuonna 1810 Latvia liitettiin Venäjään. Ensimmäisen maailmansodan loppuvaiheissa 1917 saksalaiset valtasivat Riian. Vuonna 1919 kaupungin otti haltuunsa puna-armeija, kunnes Latvia ja Neuvostoliitto tekivät rauhansopimuksen 1921, ja Latvian toistaiseksi pisin yhtäjaksoinen itsenäisyysvaihe alkoi.

Neuvostoliitto liitti Latvian itseensä viekkaudella ja vääryydellä 1940. Sen jälkeen maan valtasivat saksalaiset, mutta Neuvostoliitto palasi takaisin. Tätä miehitysvaihetta kesti vuoteen 1991, jolloin Latvia julistautui uudelleen itsenäiseksi Neuvostoliiton romahdettua. Museossa kerrotaan Suomen kuuluneen niihin maihin, jotka eivät koskaan tunnustaneet Neuvostoliiton miehitystä.

Baltian maissa toivottiin Saksan romahdettua, etteivät pääministeri Winston Churchill ja presidentti Franklin Roosevelt suostuisi antamaan enää kolmea pientä maata takaisin Neuvostoliitolle. Mutta myös Isossa-Britanniassa ja Yhdysvalloissa vähät välitettiin pienten kansojen kohtaloista. Nekin tunnustivat tosiasiallisesti Ribbentropp-sopimuksen salaisen lisäpöytäkirjan sisältämän etupiirijaon antaessaan Baltian jäädä Neuvostoliitolle. Churchill ja Roosevelt ummistivat silmänsä niiltä julmuuksilta, joihin Neuvostoliitto oli syyllistynyt Baltiassa.

On hyvin ymmärrettävää, että historiansa raskauttamat baltit halusivat liittyä pikapikaa Natoon. Baltit tuskin pystyvät vieläkään puolustamaan itsenäisyyttään tiukan paikan tullen omin voimin. Ne tarvitsevat sotilasliiton antamaa lisäturvaa voidakseen elää rauhallisin mielin.

Suomessa uskotaan omaan armeijaan ja pannaan toivo diplomatiaan - siihen, että Suomi välttää kriisin toimimalla taiten. Se voi olla toiveajattelua, kun naapurina on sotilaallista voimaansa jälleen osoittava ydinasevalta. Suomen sodat ovat syttyneet ja Baltian miehitykset ovat tapahtuneet suurvaltaintresseistä. Maailma ei ole muuttunut siitä.

Suomessa ei ole tapana pohtia ääneen, pystyykö maa puolustamaan yksin itseään nykyaikaisessa sodassa. Kyllä kai olo Suomessakin olisi turvallisempi, jos toivoa avusta olisi. Sotilasliiton jäsenyys toimisi myös pelotteena.