Pääkirjoitus

Pienet koulut ka­toa­vaa pe­rin­net­tä

Sievin kouluverkko kutistuu puoleen nykyisestään, jos valtuusto hyväksyy ensi tiistaina kunnanhallituksen esityksen.

Sievin kouluverkko kutistuu puoleen nykyisestään, jos valtuusto hyväksyy ensi tiistaina kunnanhallituksen esityksen. Onpa valtuuston kanta lopulta sama tai hieman muu kuin viiden koulun sulkeminen, suunta on selvä ja lähivuosina yleinen koko Pohjois-Suomessa. Vanhempien harmin ja lasten hämmennyksen ymmärtää, mutta kutistuvat oppilasmäärät ja kuntien taloudellinen ahdinko ovat raskaasti vaikuttava yhdistelmä.

Viime keväänä esitetyn arvion mukaan Oulun läänissä lakkautetaan 52 koulua viiden vuoden sisällä. Myös Lapissa lakkautusuhan alla on kymmeniä kyläkouluja. Tämän syksyn näkymät, Sievin ratkaisut mukaan lukien, ovat jopa hieman suurentaneet ennakoituja lakkautusmääriä.

Kova tosiasia on, että seitsemässä seuraavassa vuodessa 7-15 vuotiaiden määrä kutistuu Oulun läänissä 3 900:lla. Lapissa oppilasluku vähenee samoin liki 4 000:lla. Pieneneviä ikäluokkia varten on yksinkertaisesti mahdotonta pitää yllä entistä määrää kouluja.

Se on harmillista siksikin, että viime kuussa Oulussa tohtoriksi väitelleen Raija Erkkilän tutkimuksen mukaan juuri kyläkouluissa pystytään tarjoamaan oppilaan elinympäristön huomioon ottavaa opetusta. Uusimpien oppimiskäsitysten mukaan koulun pitäisi elää yhteydessä ympäristöönsä.

Harveneva kouluverkko lataa opettajille tiukkoja haasteita. Heidän pitäisi osata pehmentää koulua vaihtamaan joutuvien lasten tunnemurrosta. Kaikissa Suomen kouluissa ollaan joka tapauksessa vielä melko lähellä jokaisen oppilaan kotiympäristöä. Siksi sen huomioon ottaminen käynee luontevasti uudessakin koulussa.

Koulujen lakkauttamisella on sentään kuntien taloussäästöjen ohella toinenkin myönteinen puolensa. Se helpottaa hieman lähivuosina odotettavissa olevaa pulaa opettajista. Oulun läänissä jää vuoteen 2012 mennessä eläkkeelle perusopetuksesta peräti 1 500 ja Lapissa 700 opettajaa. Siltikään koulujen lakkautusta ei voi perustella uhkaavalla opettajapulalla. Sen torjuntaan täytyy käyttää muita keinoja.

Kuntien yhdistäminen ei puolestaan merkitse kaikissa tapauksissa kouluverkon kiihtyvää harvenemista. Joitakin hyväkuntoisia kyläkouluja voidaan pitää hengissä, jos oppilaita tulee sinne myös yhdistyvän naapurikunnan puolelta. Silti sellaiset sattumat ovat enemmän poikkeus kuin sääntö.

Kyläkouluja ei saa tarkoituksellisesti hävittää, mutta kuntia ei voi myöskään velvoittaa pitämään niitä elossa tekohengitykseen verrattavin keinoin.

paakirjoitus@kaleva.fi