Oulu Virret kuuluvat läheisesti saksofonisti Jukka Perkon (34) perheen ja suvun perintöön. Isän suku tulee Pohjanmaalta, äidin sukujuuret juontavat Karjalasta. Molemmilla puolilla uskonto on ollut elämässä keskeistä.
"Alle 20-vuotiaista en osaa sanoa, mutta väittäisin, että ainakin minun ikäisilläni ja sitä vanhemmilla on yleensä jonkinlainen henkilökohtainen suhde virsiin", Perko sanoo.
"Pienenä poikana jouduin istumaan seuroissa. Sitä kautta virretkin tulivat tutuiksi", kertoo tämä Suomi-jazzin kärkinimi, joka viimeksi Kaanaanmaa-virsilevyllään (2002) on noussut jopa Suomen Top 20 -listalle. Virtuosi di Kuhmo -kamariorkesteria johtaa levyllä John Storgårds.
Perkon edellinen suuri menestys oli vuoden 2000 parhaana jazz-levynä Emma-patsaalla palkittu Music of Olavi Virta.
Perjantaina valikoima Kaanaanmaan virsisovituksia kuullaan Madetojan salissa Perkon ja Jani Telarannan johtaman Oulun kaupunginorkesterin esittämänä.
Improvisointia
ruokkien
Kaanaanmaa-levylle Jukka Perko tilasi musiikkia viideltä eri sovittajalta, jotka tekivät kaksi kappaletta kukin. Sovittajat olivat Jukka Linkola, Pekka Pohjola, Severi Pyysalo, Arttu Takalo ja Esa Onttonen.
"Nämä miehet tunnetusti osaavat kirjoittaa orkesterille ja tuntevat jazzin tarpeet. Ainoa pyyntöni oli, että tehkää sellaista, joka ruokkii minun kaltaistani improvisoijaa."
Virret kääntyivät uuteen uskoon yllättävän vähälläkin muuntelemisella.
"Pekka Pohjola päätyi tekemään sovituksensa virsien alkuperäisillä melodioilla ja harmonioilla. Hän vain hajotti virret osiin, joiden väleissä tapahtuu jotakin muuta esille nousseiden motiivien pohjalta. Näissä välijaksoissa improvisoidaan, käytetään jo perinteisistä harmonioista poikkeavia sointuja."
Musiikki
henkilöityy
Jukka Perkoa ei lainkaan harmita, että Kaanaanmaan voi ajatella kuuluvan viime vuosien suureen virsilevybuumiin.
"On pelkästään hyvä asia, että muutkin ymmärtävät virsien arvon. Niiden joukosta löytyy ihan mielettömästi hyviä kappaleita, joita voi versioida loputtomasti. Viime vuosisadalla suomalainen virsiperinne oli aika jähmettynyttä. Barokin aikaan kanttorit tekivät samanlaista sovitustyötä sen lisäksi, että he esittivät ja sävelsivät jumalanpalvelusmusiikkia viikoittain."
Perko ei rakentanut Kaanaanmaan tulkintoja kovin tietoisesti. Hän pyrki reagoimaan uusiin sovituksiin spontaanisti omalla tavallaan.
"Kaikkia ei voi miellyttää. Kerron Kaanaanmaassa mahdollisimman aidosti ja rehellisesti omaa tarinaani. Silloin musiikki ikään kuin henkilöityy ja siinä säilyy punainen lanka."
"Soittotyylini vain sattuu olemaan sellainen, lähellä klassista ihannetta, että se istuu sinfoniaorkesterin sointeihin. Olen kuitenkin jazzmuusikko ja tekemisiäni pitää arvioida sitä kautta. "
Koska jazz pääosin ei ole kirjoitettua musiikkia, turvaudutaan vertailukohtia etsittäessä usein peilaamaan soittajaa tunnettuihin suuruuksiin Suomessa ja maailmalla. Perko ei mainitse nimiä, vaan kertoo tarinan:
"Kerran Australiassa sanottiin, että kuulostan tismalleen erään amerikkalaisen bändin fonistilta. Minulta kysyttiin, 'oletko kuunnellut häntä tosi paljon'. Mielenkiinnosta ostin myöhemmin levyn, jolla tämä mainittu kaveri oli mukana. Hänen tyylinsä ei tosiasiassa kuulostanut lainkaan samalta kuin oma soittoni. Näin ilmaan piirrettyjä ovat useimmat vertailut jazzin alalla."
Kesällä luvassa saksalaisjazzia
Jukka Perko tuli ensimmäisen kerran suuren yleisön tietoisuuteen vuoden 1986 Pori Jazzissa.
Porin festivaalien raportointi valtakunnan medioissa on sittemmin kertonut jazzin muun muassa kaupallistuneen ja keski-ikäistyneen. Perko väittää, että kyse on pikemminkin painotuksista ja valinnoista.
"Yleisön koostumus on suoraan sidoksissa musiikin sisältöön. Jos tarjotaan sellaista, mikä vetoaa keski-ikäisiin, he todennäköisesti tulevat sitä kuuntelemaan. Niinpä käsitys jazzin keski-ikäistymisestä kuvaa ehkä vain sitä, millaista kaupallinen tarjonta on ollut. Jos soitetaan nuorisolle sopivaa musiikkia, kyllä hekin etsiytyvät jazzkonsertteihin."
Lähitulevaisuudessa Jukka Perkon ja Severi Pyysalon (vibrafoni) suunnitelmissa on tilata kahdeksalta tai yhdeksältä säveltäjältä kappaleita itselleen ja helsinkiläiselle Kaartin seitsikolle. Ensiesitys tapahtuu tulevana kesänä Lieksan Vaskiviikolla.
"Sovituksiin on tarkoitus saada torvisoittokuntahenkeä ja Hiski Salomaa -tunnelmaa - mutta modernissa muodossa. Levystä tulisi eräänlainen linkki vanhaan torvimusiikkiin; sellaista saksalaistyyppistä kulmikasta jazzia."
