Kaupthing-pankin Suomen maajohtaja Lauri Rosendahl kirjoitti pankin lokakuun asiakaslehdessä otsikolla "Sitä niittää, mitä kylvää".
Lehden pääkirjoituksessa Rosendahl toteaa muun muassa seuraavaa. "Kun on itsekin pankki-ihminen, joutuu amerikkalaisten virkaveljiensä puolesta tuntemaan tiettyä myötähäpeää sotkusta, joka nyt on saatu aikaan ... Onneksi olemme Pohjolassa sen verran kai jähmeämpiä, että olemme ymmärtäneet, että sekä virallista että itsesuojelumielessä olevaa sääntelyä pitää olla. Suomalaisittain sitä voi kutsua myös talonpoikaisjärjeksi".
Tilkkanen maalaisjärkeä olisi tehnyt hyvää myös Rosendahlin oman pankin pääkonttorin pojille Reykjavikissa. Vauhtisokeuden valtaan joutuneet nuoret islantilaisleijonat ajoivat karille oman pankkinsa, siinä sivussa ehkä hyvääkin työtä tehneet pankin sivupisteet muissa maissa ja lopulta koko Islannin valtion.
Huipputarjouksiin tarttuneet tallettajat jännittävät nyt Suomessa ja muissa Länsi-Euroopan maissa, saavatko koskaan rahojaan takaisin. Miten tässä näin kävi?
Kun valtion pankit yksityistettiin Islannissa 2000-luvun alussa, alkoi niissä hurja meno. Halpaa rahaa otettiin surutta vastaan ja pantiin eteenpäin. Kolmen suuren islantilaispankin taseet kasvoivat viidessä vuodessa kymmenkertaiseksi. Joku historioitsija voi sanoa, että niinhän islantilaiset ovat aina toimineet: lähteneet pelotta liikkeelle, milloin kalastusaluksilla kohti Atlantin myrskyjä, milloin Euroopan rahamarkkinoita valtaamaan.
Pankeista kasvoi valtiota suurempia toimijoita. Parhaimmillaan ne pyörittivät kymmenkertaista rahaläjää Islannin valtion bkt:hen verrattuna. Islannin keskuspankin kontrolli petti tässä pahemman kerran. Jos sillä olisi ollut valuuttavarantoja puskuriksi pahan päivän varalle, asia olisi ollut OK. Nyt keskuspankilla ei ollut mitään edellytyksiä tukea pankkeja kriisioloissa.
Euroopan pienin valuutta, Islannin kruunu jäi finanssikriisin jalkoihin. Kun korkean koron Islantiin houkuttelemat ulkomaiset investoijat alkoivat vetää sijoituksiaan pois satujen saarelta, lähti kruunu jyrkkään luisuun. Sen arvoa ei tiedä kukaan, koska sitä ei vaihdeta, mutta kruunu on menettänyt arvostaan ainakin 70 prosenttia.
Voi vain miettiä, mitä tapahtuu tuonnille. Tuskinpa näinä päivinä Reykjavikin autokaupoissa annetaan avaimia kovin monelle uudelle katumaasturin omistajalle. Eikä niitä lukuisia lainanottajia, jotka hulluina vuosina ottivat asuntolainaa ulkomaisessa valuutassa, takuulla naurata tippaakaan. Palkat maksetaan edelleenkin kruunuissa.
Islantilaisia lainanottajia käy vähän sääliksi. Islannin keskuspankki nosti tiistaina ohjauskorkoa tiistaina 12:sta 16 prosenttiin. Kun päälle tulee pankin pankin marginaali, maksavat islantilaiset samanlaisia korkoja kuin suomalaiset parikymmentä vuotta sitten.
Normaalisti kun investoinnit halutaan liikkeelle, korkoa lasketaan, ei nosteta. Islannin suurin ongelma tällä hetkellä on kuitenkin valuutan arvon mureneminen. Ulkomainen pääoma halutaan houkutella takaisin Islantiin ja siinä koron nosto on ainoa mahdollisuus. Islanti toimii nyt Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n holhouksessa vastineena miljardilainasta. Vinkki koron nostoon tuli IMF:ltä.
***
Tänään kymmenen prosenttia alas ja huomenna saman verran alas. Pörssiosakkaiden kanssa touhuavilta vaaditaan nyt lujia hermoja. Pörssisivuille pitäisi laittaa K-18-tarran malliin K-huonouniset.