Libanon on hetkessä joutunut suurten voimien näyttämöksi. Yllättävää kyllä, se voi merkitä demokratian vahvistumista Lähi-idässä.
Libanon, joka sijaitsee Välimeren pohjukassa Israelin vieressä, katosi lähes kokonaan uutisista sen jälkeen kun 15 vuotta kestänyt sisällissota siellä päättyi 1990. Tulenaralla alueella isojen uutisten tyrehtyminen oli hyvä merkki: maa saattoi vakiinnuttaa sisäisiä olojaan, ja kerran niin kukoistavana ollut ja sotavuosina raunioitunut pääkaupunki Beirut alkoi jälleen pestä kasvojaan.
Tähän taustaan nähden oli yllätys, että Libanon jälleen kohosi parrasvaloihin. Siihen riitti yksi pommi. Maan entisen pääministerin Rafiq Haririn murha 14. helmikuuta sysäsi liikkeelle voimat, jotka yllättäen ovat panneet ahtaalle Syyrian hallituksen ja jotka saattavat edesauttaa demokratian leviämistä Lähi-idässä.
Libanonintilanne muistuttaa oudolla tavalla sitä, mitä viime vuonna tapahtui Georgiassa ja Ukrainassa. Kansa on kaduilla ja vaatii muutosta. Onnistuuko se, on vielä auki, mutta Libanon on ainakin hetkeksi noussut koko tuon kriittisen alueen päänäyttämöksi - mutta ei oman itsensä, vaan maassa todellista valtaa käyttäneen Syyrian vuoksi.
Isot kansainväliset voimat ovat liikkeellä, ja paine kohdistuu nyt Syyriaan, joka on pitänyt joukkojaan Libanonissa. Painetta tulee Washingtonista, EU-maista, Moskovasta sekä arabipääkaupungeista.
Yhdysvallat on pitkään syyttänyt Syyriaa terroristien tukemisesta. Maan johtajaa Bashar Assadia pidetään "tyrannina", ja jonkinlaisia amerikkalaisten toimia on pitkään ounasteltu. Syyriaa syytettiin nopeasti autopommista, joka Beirutissa surmasi entisen pääministerin Haririn.
Todisteita ei ole sitovasti näytetty, mutta jos Syyria todella oli iskun takana, se oli paha virhearvio. Libanonin asetelma on hyvin omituinen. Syyrian joukot ovat olleet siellä 30 vuotta, ja niillä oli iso rooli sisällissodan päättymisessä 1990. YK on vaatinut äskettäin joukkojen poistamista, mutta vasta Haririn murha sysäsi tapahtumat toden teolla liikkeelle.
Libanonissa Syyrian tukema hallitus on nyt kaatunut, ja oppositio saa kaduilla yhä laajempaa tukea vaatimuksilleen Syyrian joukkojen vetämisestä. Kansainvälinen paine kohdistuu erittäin vahvasti samaan suuntaan.
Libanon on uskontojen ja kansanryhmien tilkkutäkki, ja sisällissodan jännitteitä elää yhä. Paikallinen shiia-muslimien Hizbollah-järjestö on Syyrian ja Iranin tukema, ja se on taistellut Israelia vastaan Etelä-Libanonissa.
Syyrianäyttää väistämättä olevan menettämässä vahvan kontrollinsa Libanonista. Se yrittää käydä kauppaa, jotta saisi tilanteessa edes jonkin myönnytyksen Israelilta, ennen muuta Golanin kukkuloita koskevan sopimuksen.
Lähi-idässä Palestiinan ja Israelin välit ovat lyhyessä ajassa kohentuneet oleellisesti. Nyt vaikuttaa siltä, että myös Libanonin lukko liikahtaa. Jos eri ryhmien jännitteet siellä pysyvät kurissa, sekin voi olla matkalla kohti todellista demokratiaa. Syyria jää siinä tilanteessa yhä enemmän yksin, ja paine sen johtoa kohtaan kasvaa ilman mitään sotilaallista väliintuloakaan. Alueen mutkikkaissa oloissa sillä on oma heijastuksensa myös Iraniin.
Äskettäin Egyptikin ilmoitti demokraattisia presidentinvaaleja koskevasta uudistuksesta. Laajojen johtopäätösten aika ei ehkä vielä ole käsillä, mutta demokratia näyttää Lähi-idän alueella etenevän aidosti. Jos niin on, sillä on merkitystä tulkintoihin esimerkiksi Irakin sodan vaikutuksista.