Olympiakiekon - niin kuin muidenkin arvoturnauksien - sarjaohjelma on julma, mutta kaikille sama. Ajoitus ratkaisee kaiken.
Mitkä joukkueista ja ketkä pelaajista hallitsevat sen parhaiten, voivat onnitella itseään ja pelata olympiafinaalissa sunnuntaina.
Tässä kohdataan arvoturnausten vanha, mutta niin kaiken kertova puhuva totuus: voita oikeat ottelut.
Suomen kiekkoleijonien ajoitus olympialaisissa ei todellakaan ole osunut vuosien varrella nappiin. Lillehammerissa 1994 ja Torinossa 2006 Suomi pelasi kisojen parasta jääkiekkoa, mutta mitä jäi käteen. Pronssi ja hopea, joiden kiilto on toki kiistaton, mutta meikäläisestä näkökulmasta kultamitalit menivät molemmilla kerroilla aivan väärään osoitteeseen.
Ruotsiin.
Tätä taustaa vasten on hyvin epäsuomalaista, että leijonat nousevat syvältä ja yltävät todella huonon ottelun jälkeen huikeaan suoritukseen Tshekkiä vastaan. Ja voittaa sen oikean ottelun.
Sisulla, taistelulla ja oikealla itseluottamuksella.
Ja puhumalla oikeista asioista suoraan.
On turha ennustaa leijonien lopullista kisailmettä, mutta isossa kuvassa käsitteet häpeä, katastrofi ja kotimatka korvat luimussa on väistetty. Mitalipeleihin pääseminen on Suomen kokoiselle pienelle valtakunnalle aina suuri saavutus. Meitä on viisi miljoonaa, ja aivan naapurissa asuvia venäläisiä on pelkästään Pietarin alueella paljon suomalaisia enemmän.
Voi vain kuvitella, että myös Slovakiassa eletään juuri nyt aivan samoissa ruusunpunaisissa tunnelmissa kuin Suomessa. Vaikka miesten jääkiekko USA:ssa ei ole saavuttanut kansallisurheilun asemaa, eikä ikinä saavutakaan, olympiakiekon kultaunelmalla on maassa kymmeniä miljoonia jännittäjiä. Jääkiekkohistorian suurin yksittäinen jymypaukku - Lake Placidin olympiakulta 1980 - täytti viime maanantaina 30 vuotta.
Miksipäs ei heti perään uudestaan 2010, Kanadan etelänaapurissa toivotaan.
Kanadan rynnistys puolivälieräottelussa Venäjää vastaan oli kuin luotijuna mantereen poikki Halifaxista Vancouveriin. Olisi vastassa ollut sitten absoluuttisesti ajatellen kaikki maailman parhaat pelaajat, mikään tai kukaan ei olisi pystynyt jarruttamaan rynnistystä.
Kanada on taas kartalla - ja menee samalla polttoaineella loppuun saakka. Ei paineita, ei stressiä. Nyt peli toimii.
Kun miesten olympiakiekko on päättynyt, ja Kanadan kaikkien aikojen katsotuin tv-ohjelma on ohi, vaahteralehtisiin univormuihin sonnustautunut armeija piirittää maalivahti Roberto Luongon, ja aloittaa villin voitonjuhlinnan Kanadan himoituimmasta kultamitalista.
Koko Kanada sekoaa.
Näinhän siinä pitikin käydä. Vai pitääkö sittenkään?