Kriisinhallintalaki etenee vihdoin, kun myös vasemmisto päätti tukea presidentin vallan lisäämisessä poikkeuslakia. Lopputulos on sama kuin perustuslakia muuttaen, mutta menettely kevyempi.
Sekä SDP että vasemmistoliitto tarvitsivat yllättävän paljon aikaa ja koukeroisia kuvioita ennen kuin ne asettuivat tukemaan poikkeuslakia ratkottaessa kriisinhallintalaista ja presidentin asemasta syntynyttä kiistaa. Toisena päähallituspuolueena SDP:llä oli asiassa ratkaisijan paikka.
Vasemmistopuolueiden epäröinti tai ajanpeluu ei johtunut peloista, että presidentin asema vahvistuu ratkaisun myötä. Ne halusivat päin vastoin viimeiseen saakka yrittää, että muutos olisi tehty järeämmin eli muuttamalla perustuslakia. Vaikka poikkeuslakikaan ei ole hyvä ratkaisu, se on parempi kuin perustuslain muutos.
Eduskunnan perustuslakivaliokunnan marraskuisesta lausunnosta liikkeelle lähtenyt minikriisi näyttää lauenneen. Koko jupakasta ei voi antaa hyviä tyylipisteitä. Kun valiokunta asettui perustellusti kannattamaan sitä, että valtioneuvosto päättäisi suomalaissotilaiden lähettämisestä EU:n kriisinhallintatehtäviin, hallitus painoi paniikkinappulaa ja lähti yrittämään perustuslain muutosta. Kun siitä ei tullut mitään, valittiin poikkeuslakimalli. Tiistaina kävi selväksi, että asian kiireelliselle ratkaisulle pysyvällä poikkeuslailla löytyy eduskunnasta vaadittava viiden kuudesosan enemmistö. Presidentti saa sanoa viimeisen sanan, mihin EU:n kriisinhallintaoperaatioihin Suomi osallistuu.
Hallitus pitää kuitenkin perustuslain muutosvaihtoehdon vielä takataskussaan, jos poikkeuslain kannatus jäisi vajaaksi. Perustuslain muutos tällaisen yksityiskohdan takia olisi ollut ja olisi edelleenkin epäviisasta. Perustuslain muutosta valmistellut oikeusministeriön työryhmä esitti sitä paitsi lisäystä perustuslain 93 pykälään. Pykälässä säädetään valtioelinten toimivallasta kansainvälisissä asioissa, ei presidentin asemasta suhteessa puolustusvoimiin.
Sinänsä kiista olisi asiallisesti ehditty mitä ilmeisimmin hoitaa myös perustuslakia täydentämällä, sillä nykyisessä eduskunnassa asialle olisi jo hallituspuolueiden voimin löytynyt yksinkertainen enemmistö. Ensi vuoden maaliskuussa valittavassa eduskunnassa muutos olisi pitänyt vielä vahvistaa kahden kolmasosan enemmistöllä. Tähän olisi voinut sisältyä riski, sillä eduskunnan ja tulevan hallituksen koostumus ratkeaa vasta vaaleissa. Sinänsä Suomelle on tietysti kunniakysymys, että lainsäädäntö on kunnossa, kun EU:n kriisinhallintajoukkoja koskeva oma päivystysvuoro tulee eteen vuoden alusta.
Lopputuloksesta ei käyty loppujen lopuksi laajaa kiistaa, ja oppositiokin yhtyi ratkaisuun lähes kokonaisuudessaan. Vihreiden eduskuntaryhmässä oli kyllä valmiutta pitää kiinni linjasta, jonka mukaan hallitus tekee päätöksiä Euroopan unioniin liittyvissä asioissa. Myös vasemmistoliiton puheenjohtaja Suvi-Anne Siimes ajatteli samoin, yksin ryhmässään. Valtavirta käänsi epäröineiden mielet.
Yli viisi kuudesosaa eduskunnasta on nyt sitoutunut poikkeamaan Suomessa pitkään ja johdonmukaisesti noudatetulta linjalta, jolla on kavennettu presidentin valtaa eduskunnan ja sen luottamusta nauttivan hallituksen hyväksi. Valtioelinten väliset valtasuhteet ovat niin herkkiä ja niin tarkkaan tasapainotettuja, ettei uusia yllätyksiä tule vähään aikaan eteen.
Eero Heinäluoma esitteli pääministerin sijaisena valtioneuvoston kannan tiistain tiedotustilaisuudessa.