Mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Sanonta ei päde vuoden 2012 presidentinvaalien ehdokaspeliin. Siinä pienemmät puolueet näyttävät lähtevän liikkeelle suuria rivakammin.
RKP:n puheenjohtaja Stefan Wallin katsoo, että puolueen on asetettava oma ehdokas. Vasemmiston varapuheenjohtaja Risto Kalliorinne peesasi Wallinia esittämällä, että puolueen on lähdettävä vaaleihin omalla hevosella.
Molemmilla puolueilla on hyviä kokemuksia omista ehdokkaista. RKP:n Elisabeth Rehn eteni 1994 Martti Ahtisaaren vastaehdokkaaksi, ja Jan-Magnus Jansson kävi 1982 tyylikkään kampanjan. Laitavasemmalla Kalevi Kivistö kävi kaksi hyvää presidentinvaalikampanjaa 1982 ja 1988, samaten Claes Andersson 1994.
Presidentinvaalit ovat pienemmille puolueille oiva tilaisuus profiloitua. Rehn osoitti, että jos ehdokas on mallikas, kampanja onnistunut ja muu ehdokasasettelu suosiollinen, voittokaan ei ole mahdoton.
Presidentti Tarja Halosen kautta on jäljellä vielä vajaat kaksi vuotta, joten ehdokasasettelulle on yllin kyllin aikaa. Suurten puolueiden passiivisuus on ajanpeluuta, mutta osin kysymys taitaa olla myös niiden potentiaalisten ehdokkaiden haluttomuudesta. Presidentin tehtävä ei enää vedä hunajan lailla.
Ehdokasintoa taitaa jarrutella eniten se, ettei seuraavan presidentin valtaoikeuksista ole vielä tietoa. Vaikka paljon ristiriitoja nostattanut perustuslakiuudistus menisi läpi eduskunnassa, vielä senkin jälkeen presidentillä olisi merkittävästi valtaa ja vielä enemmän vaikutusvaltaa. On hyvä, että pienemmät puolueet ovat lähdössä liikkeelle. Se osoittaa, etteivät ne väheksy presidentin tehtävää, vaikka valta vähenisikin.