Suomen-lomasta on yhä useammalle venäläiselle tullut osa vuodenvaihteen juhlaperinteitä. Tulijoiden saamissa palveluissa on täällä yhä parantamisen varaa.
Satakunta vuotta sitten kaakkoinen Suomi pääsi hyötymään Venäjän ja etenkin sen pääkaupungin Pietarin läheisyydestä. Suurkaupunki imi läntisen suuriruhtinaskunnan tuotteita ja myös tarjosi suomalaisille työtä ja elantoa.
Neuvostovaltion aikaisten vaihtokauppavuosien ja uuden Venäjän vaikean alkukauden jälkeen on taas tultu tilanteeseen, jossa suomalainen elinkeinoelämä ja etenkin kauppa- ja majoituspalvelut pystyvät kääntämään suurvallan läheisyyden sananmukaisestikin voitoksi. Näin siksi, että venäläismatkailijoiden tulo Suomen kasvaa kasvamistaan, samoin heidän täältä hankkimiensa tavaroiden ja palvelujen arvo.
Käsillä olevan vuodenvaihteen aikana Suomessa lomailee ennennäkemätön määrä venäläisturisteja, arviolta jopa 400 000. Yksin Helsingissä heitä käy noin 130 000.
Jos potee venäläiskammoa, tiedot voivat kuulostaa painajaismaisilta. Jos taas ajattelee, että historia on historiaa ja bisnes bisnestä, turistien tulvasta ei voi kuin iloita.
Erinomainen piirre venäläismatkailijoiden vyöryssä on se, että vaikka tulijoita saapuu eniten Kaakkois-Suomeen ja pääkaupunkiseudulle, heitä riittää etenkin vuodenvaihteessa laajemmallekin alueelle. Pohjois-Pohjanmaalla vetovoimaisin kohde on Ruka, mutta itäturisteja on alkanut entistä enemmän näkyä myös Oulussa asti.
Venäläisessä rahankäytössä on suomalaiseen verrattuna se ero, että harva tulija on niin sanottu budjettimatkailija. Suomessa vietettäviin vuodenvaihteen juhliin panostetaan säästelemättä, vaikka kotona arjessa jouduttaisiin sen jälkeen pihistelemään.
Koko viime vuonna venäläisten arvioidaan ostaneen Suomesta palveluja ja tavaroita yli miljardilla eurolla. On laskettu, että tuon kokoisella ruiskeella on jo Nokiaa suurempi merkitys Suomen kansantaloudelle.
Historian ironiaa voi nähdä myös parinkymmenen vuoden aikana tapahtuneessa muutoksessa. 1990-luvun vaihteessa suhtautuminen laihan lompakon varassa Suomeen saapuneisiin venäläisiin oli jopa alentavaa.
Joidenkin suomalaiskauppojen ovissa oli venäjänkielisiä kylttejä, jotka kertoivat, että sisään sai tulla vain kaksi asiakasta kerrallaan. Ainakin Helsingissä venäläisvieraat myivät torien laidoilla käsitöitä ja ehkä muutakin länsivaluuttaa saadakseen.
Muutaman viime vuoden aikana venäjänkieliset kyltit ovat jälleen alkaneet yleistyä kauppojen ja ravintoloiden ovilla. Nyt niissä kuitenkin kerrotaan, että ”Palvelemme venäjäksi” tai ”Meillä venäjänkielinen menu”. Opiksi ottamista osoittaa sekin, että Suomen Stockmanneilla voi jo tehdä ostoksia myös ruplilla.
Venäläiset arvostavat Suomessa turvallisuutta ja asioiden toimivuutta. Venäläisten palvelussa on silti edelleen parantamisen varaa. Venäjän kielen osaaminen on meillä hämmästyttävän vähäistä. Kauppojen taas pitäisi voida olla loppiaisena auki siellä, missä turistit liikkuvat. Ehkä rupla vähitellen toimii asiassa konsulttina.
Jos vilkkaan matkailun ansiosta kahden kansan keskinäinen ymmärryskin vahvistuu, siitä ei voi olla muuta kuin tyytyväinen.