Oulunsalo Soi
-festivaalilla opettavan ja esiintyvän Liisa Pohjolan elämä on kiireistä, vaikka virallisesti hän on ollut jo viisi vuotta eläkkeellä Sibelius-Akatemian pianonsoiton professorin virasta.
Mistä Pohjola saa energiaa tällaiseen työtahtiin, kun hän voisi ihan luvallisesti istua kotona kiikkustuolissa sukkaa kutomassa?
"Musiikki antaa voimat. Sen parissa tunnen itseni ikuiseksi opiskelijaksi", hän sanoo.
Pohjola nauttii nykytilanteesta, jossa voi opettaa vapaasti ilman professorin viran tuomia velvollisuuksia ja vastuita.
"Monet muistelevat nuoruuttaan jonkinlaisena kulta-aikana, mutta voin sanoa eläväni tietyssä mielessä elämäni onnellisinta aikaa juuri nyt."
Sibelius-Akatemiassa Pohjolalla on ensi talvenakin oppilaita pitkälti toistakymmentä, mikä on enemmän kuin virassa olevan professorin opetusvelvollisuus.
Tämän lisäksi hän pitää vuosittain useita mestarikursseja ja vierailee säännöllisesti opettamassa muun muassa Turussa.
Kuluvan kesän ohjelmaan on kuulunut useita kursseja, joista yksi oli Ruotsin Piteåssa.
Konsertointi ennen ja nyt
Liisa Pohjola on ollut osa suomalaista musiikkielämää läpi suurten yhteiskunnallisten ja koulutuksellisten muutosten. Myös muusikon työ muuttunut paljon.
"Konsertoimismahdollisuudet ovat vähentyneet, koska monet maaseutupaikkakuntien konserttirenkaat ovat lakanneet toimimasta. Lapsuudessani oli mahdollista kuulla ajan suurimpia kotimaisia taiteilijoita joka vuosi, kun he tekivät kiertueita Suomessa. Ja silloin konserttisalit olivat täynnä väkeä", Pohjola muistelee.
"Nykyisin kotimaisten artistien kiertueet ovat loppuneet, ulkomaalaisia on enemmän. Siellä täällä ajatellaan edelleen, että ulkomaalainen on automaattisesti jotain hienompaa."
Pohjolan mielestä nykyajan ongelmana on myös se, että Suomessa vain yksi esiintyjä kerrallaan voi olla jotain, ja julkisuuteen nostetaan aina joku nimi ylitse muiden.
Hetken päästä tilalle tulee uusi ja tässä ympäristössä taiteilijan uran vaatimaa pitkäjänteisyyttä on vaikea löytää.
"En halua syyttää ketään, mutta ympäri Suomea on rakennettu suuria saleja, ja näitä saleja täyttämään haetaan yleisöä helposti laadun kustannuksella."
Kuten kokeneelle pedagogille sopiikin, Liisa Pohjola näkee paremman tulevaisuuden nuorissa muusikoissa.
"Nuoret ovat aktiivisia, he järjestävät omia festivaalejaan. Monissa nuorissa muusikoissa on monipuolisuutta, he esimerkiksi myös säveltävät. Mielestäni kevyen musiikin jonkin tyylilajin hallinta on vahvuus sekin."
Musiikkioppilaitosten uudet opetussuunnitelmat vapaine säestyksineen eivät professorilta saa varauksetonta hyväksyntää.
"Pelkään, että koko ajan ollaan matkalla ytimestä pois. Vapaa säestys on sellainen taito. Se saattaa olla muusikkouteen ja taiteeseen syventymisen kannalta haitallista."
"Ei seurustella musiikin historian suurimpien nerojen kanssa, vaan opetellaan erilaisia irrallisia taitoja. Vapaa säestys voi myös olla hieno asia, mutta siinä opettajalla on hyvin suuri vastuu. Olen kuullut monien muidenkin kritisoivan uudistuksia", Pohjola pohtii.
Hän mainitsee Carita Holmströmin hyvänä esimerkkinä loistavasta vapaan säestyksen opetuksesta.
Pohjola näkee vaarana myös sen, että klassisen koulutuksen saaneet opettajat alkavat opettaa asioita, jotka he itsekin hallitsevat vain pinnallisesti.
Liisa Pohjola esiintyy tänään torstaina Virtuoosien yösoitto -konsertissa Oulunsalotalossa kello 22. Pianonsoiton mestarikurssin päätöskonsertti on Tulindbergin salissa
Oulussa lauantaina 5.8. kello 14.
