Vitsi, vitsimpi, oululainen liigajalkapallo.
Sille vinoillaan etelässä. Monet pitävät sitä oikein hyvänä vitsinä. On tosin niitäkin, jotka uskovat ja juhlapuheissaan jopa toivovat oululaisen jalkapallon vielä joskus kokevan uudestaan lähes kolmen vuosikymmenen takaiset loistokkaimmat aikansa.
Silloin pääsarjassa oli usean vuoden ajan kaksi joukkuetta Oulusta. OPS:n ja OTP:n välinen kova kilpajuoksu kaupungin jalkapalloherruudesta 1970-luvulla oli myös merkittävästi vaikuttamassa siihen, että OPS juhli kahtena peräkkäisenä vuotena Suomen mestaruutta. Ennen sitä, eikä sen jälkeen, jalkapallon kultajuhlia Oulussa eikä koko Pohjois-Suomessa ole ollut syytä aikuisten tasolla järjestää.
Mitä on tapahtunut noiden menestysaikojen jälkeen ja missä mennään vuonna 2008?
Jälkimmäisen mestaruutensa OPS otti vuonna 1980. Se kävi yhtä kalliiksi kuin ensimmäinenkin. Tuli tappiota puoli miljoonaa markkaa per vuosi, puhuttiin.
Jos OPS:n tukijat ja johtokunta olisivat olleet valmiit ottamaan kolmannen kerran puoli miljoonaa turpiinsa, olisi OPS kaiketi ollut Suomen paras joukkue myös seuraavana vuonna 1981.
Mitta oli kuitenkin jo täynnä. Enää ei löytynyt valmiutta kääriä hihoja ja - lyödä päätä hullun lailla seinään.
OPS:n alamäki oli jyrkkä. 1980-luvun lopulla mestaruudesta oli velkojen lisäksi jäljellä vain kaunis muisto. OPS potki ja pukki palloa kolmosdivisioonatasolla, kohta ei enää sielläkään.
Ensin OTP, sitten FC OLS, sitten näiden yhdistelmänä FC Oulu yrittivät täyttää Palloseuran jättämää aukkoa. Pian ilmestyi Tervarit. Puheet olivat kauniita, kalvot värikkäitä, uho kova ja tulos laiha.
Loppuvuodesta 2002 Oulussa pantiin jalkapallohynttyitä taas tiukasti uuteen uskoon. OPS, OTP, OLS ja Tervarit olivat nähneet ja kukin vuorollaan myös kokeneet omat resurssinsa yksinään riittämättömiksi tavoittelemaan paikkaa auringossa: syntyi yhdistys nimeltään Oulun Edustusjalkapallo eli AC Oulu.
Se pani paljon likoon, mutta joukkueen ensimmäinen yritys pääsarjassa vuonna oli 2007 torso. Panostus ei ollut aivan pientä, mutta kilpailullinen tulos jäi laihaksi, vielä laihempaa oli taloudellinen menestys.
Taas kerran piti kerätä ajatuksia ja ottaa askel kohti lähtöruutua.
Kauden 2007 jälkeen Oulussa on edelleen vannottu yhteistyön nimeen. Jalkapallovaikuttajat ovat jokseenkin yksimielisiä siitä, että yhteistyö on avainsana menestykseen. Näin siitä huolimatta, että OPS:n mestaruudet olivat aikanaan kummunneet osin kovan kilpailun ja vielä kovemman kilpavarustelun, riitelyjenkin, tuloksina.
Jalkapallojoukkueen nousua pääsarjaan on Oulussa juhlittu kymmenen kertaa. Yhtä monesti Oulussa on surtu joukkueen putoamista ylimmältä sarjatasolta. Oululaisilla joukkueilla (OTP, OPS, FC Oulu, AC Oulu) on takanaan yhteensä 25 kautta liigassa tai sitä edeltäneessä SM-sarjassa.
Oulussa jalkapalloihmiset uskovat, että kaupunki palaa liigakartalle ehkä jo ensi syksynä. Kun Maarianhamina, Anjalankoski ja viimeksi Jyväskylä ovat onnistuneet hinaamaan itsensä suomalaisten jalkapallokeskusten sakkiin, miksei sama onnistuisi Oulussakin?
AC Oulu ilmoitti viime keväänä tavoitteekseen pelata liigassa vuonna 2010. Tämän kesän nousuyritys alkoi vesittyä pian keskikesän jälkeen. Toinen, ehkä pontevampi, yritys on ensi kesänä.
Näkyvin osa oululaista jalkapalloa on kaupungin joukkueista ylimpänä pelaava AC Oulu. OLS puolestaan pyörittää ylivoimaisesti laajinta toimintaa. Sillä on 70 joukkuetta ja noin 900 pelaajaa.
Ykkösen AC Oulun ja Kakkosen OLS:n lisäksi kaupungin miesten ja poikien sarjoissa vaikuttavia seuroja ovat muun muassa OPS-jalkapallo ja FC OPA.
Naisten jalkapallo on oma lukunsa. Harva jalkapalloihminen muistaa, että Oulussa on AC Oulun lisäksi myös toinen ykkösdivisioonajoukkue: naisten sarjassa pelaava Oulu Nice Soccer.
ONS:lla oli viime kesänä kaksi naisten ja 11 tyttöjoukkuetta.