Oulu Vauva herää tuhisten päinäuniltaan, venyttelee tyytyväisenä ja väläyttää äidille hurmaavan hymyn koko hampaattoman suun leveydeltä. Mutta kohta on jo huulet mutrulla. On kiljuva nälkä. Välipalaksi tyhjenee maitopullo, ja pian vauva nöpöttää taas tyytyväisenä äidin sylissä ja katselee silmät ymmyrkäisinä vieraita. Pikku kädet hamuavat pöydältä kahvikuppia, joka siirretään kiireesti syrjemmälle.
Tyttö on suloinen kuin ruusunnuppu, ihan niin kuin kahdeksankuiset vauvat olla voivat. Mutta jotain hyvin poikkeuksellista hänessä on. Hän painaa kahdeksan kuukauden ikäisenä 4,5 kiloa eli saman verran kuin monet lapset painavat syntyessään.
Pienessä Pohjois-Suomen kunnassa yhdeksänlapsisen perheen kuopuksena varttuva tyttövauva on Suomen kaikkien aikojen pienin hengissä selvinnyt keskonen. Hän painoi syntyessään 370 grammaa.
Vanhemmat eivät halua vauvastaan julkista ihmettä ja siksi nimeä ei kerrota. Heiveröisiä keskosia uhkaavat vaarat ovat niin suuria, ettei vanhemmilla ole halua korostaa lapsen ennätyksellistä syntymäpainoa. Suurin osa alle 500 gramman keskosista ei selviydy hengissä. Lääketiede on kuitenkin kehittynyt niin, että yhä pienemmät saattavat pelastua, mutta pysyvän vammautumisen vaara on suuri.
Juuri tästä syystä vanhemmat kertovat omasta kokemuksestaan. He tietävät, että keskosen syntyminen ja useita viikkoja tai kuukausia jatkuva taistelu elämän ja kuoleman rajoilla on äideille ja isille niin tuskallista ja raastavaa aikaa, että jos heidän kokemuksensa antaa toisille vanhemmille edes pientä lohtua, se on kertomisen arvoinen.
Heidän kuopuksensa syntyi Oulun yliopistollisessa sairaalassa lokakuun 9. päivänä, kun raskaus oli jatkunut 28 viikkoa. Oli tiistaiaamu ja kello oli 11 minuuttia yli 9. Laskettu aika olisi ollut vuoden viimeisenä päivänä.
Sormus olisi
mennyt ranteeseen
On vaikea kuvailla, kuinka pikkuriikkinen tyttö oli syntyessään. Keskosten kaikki hoitovälineetkin on hengityslaitteiden letkuja myöten mitoitettu vähintään puolikiloisille vauvoille.
Äiti noutaa makuuhuoneesta pienen pahvisen kaarimaljan, jollaisessa hoitajat yleensä kantavat kuumemittareita ja harsotaitoksia. "Tässä hänet punnittin ensimmäisen kerran."
Isä olisi voinut vaivatta pujottaa vihkisormuksensa vauvan ranteeseen. "Mutta ei tullut mieleenkään. Meidän ajatuksissamme oli vain, että vielä tämän päivän hän elää!"
Vauva syntyi keisarileikkauksella ja oli tilanteeseen nähden hämmästyttävän elinvoimainen. Isä kertoo, että pikkuinen jopa itki hiukan maailmaan päästyään. Apgarin kuntopisteitä vauva sai 5 ja 7. Hänen pituudekseen mitattiin 31 senttiä ja pään ympärykseksi 23,6 senttiä.
Painoonsa nähden vauva oli pitkä ja laiha, mutta pää oli iso ja keuhkot toimivat hyvin. Nämä ominaisuudet todennäköisesti koituivat hänen pelastuksekseen. Lapsen paino oli raskauden kestoon nähden vähäinen, mikä kertoo sikiökauden stressistä. Vauva oli käyttänyt koko kasvuvoimansa pään ja keuhkojen kasvattamiseen. "Leikkaava lääkäri kertoi väitöstutkimuksesta, jonka mukaan stressi nopeuttaa sikiön keuhkojen kypsymistä. Tämä tuntui pitävän paikkansa", äiti kertoo.
Keuhkot, jotka yleensä ovat sikiön heikoin kohta, toimivat vauvalla niin hyvin, ettei hän tarvinnut keuhkorakkuloiden kypsymistä nopeuttavaa surfaktanttihoitoa. Hengityskoneessakin hän oli vain viikon.
Ensimmäinen kuukausi oli epätodellisen onnellista aikaa. Vauva uinui keskoskaapissa silmät ummessa kuin kissanpoika. Hän avasi silmänsä ensimmäisen kerran vasta kahden viikon ikäisenä.
Pikkukeskosten hoidosta vastaava erikoislääkäri ei kuitenkaan lakannut huolehtimasta. Vauvan sydän ja keuhkot tuntuivat olevan kunnossa, eikä pelättyjä aivoverenvuotojakaan havaittu vähäistä tihkumista lukuunottamatta. Mutta lääkäri varoitteli vanhempia, että näin pienillä keskosilla on yleensä jokin heikko kohta. Ettei vain olisi suolisto, hän aprikoi.
Kuukauden mentyä
tuli takaisku
Eräänä yönä tilanne muuttui dramaattisesti. Äiti oli edellispäivänä huomannut, että vauva vaikutti väsähtäneeltä. Yöllä heikkeni pulssi ja aamulla vanhemmat kuulivat, että vauva oli hengenvaarassa.
"Hänen ihonsa oli siniharmaa ja hän ihan kuin kuollut. Itku siinä tuli."
Siitä alkoi peukaloisen eloonjäämistaistelu, jossa hän osoitti niin suurta sitkeyttä ja voimaa, että sen rinnalla maailman vahvimmat miehetkin jäisivät alakynteen. Lapsi sai voimakkaat lääkkeet ja niiden varassa mentiin viikko eteenpäin. Paksusuoli oli kuoliossa, eikä lopulta auttanut muu kuin leikata kuollut osa pois. Kaksi kolmaosaa paksusuolesta poistettiin, mutta lääkärit lohduttivat hätääntyneitä vanhempia, että ennenaikaisena syntyneen lapsen elimistö sopeutuisi siihen.
Ongelmat jatkuivat. Vauvan vatsa turposi turpoamistaan ja edessä oli uusi leikkaus. Vanhemmat olivat jo luopumassa toivosta. Yllätys oli suuri, kun lääkäri kiirehti leikkaussalista tuomaan iloisen uutisen. Vauvan ohutsuoli oli otettu leikkauspöydälle, tutkittu ja hyväksi havaittu ja laitettu takaisin. Vatsan turpoaminen oli johtunut suoleen kertyneestä ilmasta. Vauvalle tehtiin suoliavanne, joka suljettiin kolmen viikon kuluttua leikkauksella.
Tämän jälkeen alkoi useita viikkoja kestänyt toipuminen. Juuri kun kaiken piti olla kunnossa ja vanhemmat olivat lähdössä hakemaan vauvaa kotiin, hoitaja soitti sairaalasta ja kertoi, että vauvalle oli yöllä tullut nivustyrät. "Me olimme tosi masentuneita. Tuntui kuin emme olisi enää millään jaksaneet odottaa."
Vanhemmat eivät aavistaneet, että vielä pahempaa oli tulossa. Vauva sai vaarallisen RS-viruksen ja joutui kahdeksi viikoksi hengityskoneeseen. Ristäiset oli sovittu pidettäväksi kotona helmikuun 28. päivänä. Päivämäärä ei muuttunut mutta paikka vaihtui. Kastetoimitus pidettiin sairaalassa.
Sisarusparven
silmäterä
Maaliskuun 12. päivänä koitti vihdoin viimein odotettu hetki, jolloin vanhemmat hakivat vauvan kotiin. Tyttö painoi tasan 2 670 grammaa.
Kotona kaikki on sujunut hyvin; vain yhden viikon lapsi on joutunut viettämään infektio-osastolla. Ponteva ja hyväntuulinen tyttö on suuren perheen silmäterä, jota pienimmätkin sisarukset ovat alituisesti hellimässä.
Vanhemmat uskaltavat jo toivoa, että lapsi on välttynyt neurologisilta ongelmilta, jotka ovat alle kilon painoisina syntyneillä keskosilla tavallisia. Tyttö on ponteva ja jäntevä, mutta neurologisiin ongelmiin viittavaa jäykkyyttä hänellä on olemattoman vähän. Lapsi syö hyvin ja kasvaa vauhdilla ja kuroo kiinni täysiaikaisina syntyneiden ikäistensä etumatkaa.