Yhtä yksittäistä lääkettä kirkosta erojen pysäyttämiseen ei löytynyt perjantaina kirkkopäivien paneelikeskustelussa, jossa pohdittiin suomalaisten suhdetta evankelis-luterilaisen kirkkoon.
Kirkon ylimmältä tasolta asiaan kantaa ottanut arkkipiispa Jukka Paarma sanoi, että jokainen kirkosta ero osuu kirkon työntekijän sisimpään.
"Erot kertovat pettymyksestä", Paarma tulkitsi.
Hän kuitenkin huomautti, että myös kirkkoon liittyvien määrä on ollut viime vuosina suuri, noin 10 000 henkeä vuodessa. "Kirkkoon liittyminen tapahtuu syvemmän pohdinnan perusteella kuin ero", hän arvioi.
Tätä nykyä evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuuluu vajaat 85 prosenttia suomalaisista. Professori Pertti Hemánuksen mielestä esimerkiksi moni yritysjohtaja ehkä kuuluu kirkkoon ikään kuin "vakuutuksen" saadakseen.
"Ehkä on vain hyvien ja sovinnaisten tapojen mukaista kuulua kirkkoon, vaikka ei olisi siitä kiinnostunut", hän pohti. Hemanuksen mukaan jäsenten lähtö kirkosta voi merkitä sitä, että kirkkoon jäävien sitoutumisen on suurempaa.
Kaksijakoista
oppia
Europarlamentaarikko Piia-Noora Kauppi (kok.) kummeksui Hemanuksen ajatusta yritysjohtajista jonkinlaisena kirkon erityisryhmänä. Kauppi päätteli, että monet yritysjohtajat eivät tehtäviensä vuoksi ehdi olla mukana kirkon toiminnassa.
"Monet heistä ovat kuitenkin paljon vakaumuksellisempia kuin muissa tehtävissä toimivat", hän sanoi.
Paneelin osallistunut vasemmistoliiton kansanedustaja Esko-Juhani Tennilä kertoi, ettei kuulu kirkkoon. Hän sanoi eronneensa siitä 18-vuotiaana. "Alkoi näyttää, että kirkko tukee väärämielisiä rakenteita."
Kirkolla hän näki olevan ikään kuin kaksi oppia. Toinen liittyy kärsimyksen hyväksymiseen ajatuksella "kärsi, kärsi, saat kirkkaamman kruunun". Toinen oppi kehottaa sen sijaan solidaarisuuteen korostaen sitä, jolla on kaksi ihokasta, antamaan toisen sille, jolta ihokas puuttuu kokonaan.
Näkemyseroja yhteisöllisyydestä
Tennilä kohdisti sanansa kirkkoon kuuluville juhlateltan "punikeille" ja kehotti näitä vaikuttamaan kirkon sisällä. Hän ehdotteli myös kirkolle uutta yhteistyötä ja palaveria eduskunnan köyhyysryhmän kanssa.
Oululainen lastentarhanopettaja Liisa Vuollo korosti kirkon jäsenilleen tarjoamaa yhteisöllisyyttä. Hänelle kirkossa mukana olo on valinta, joka vaikuttaa kaikkiin elämän osa-alueisiin.
Erityisnuorisotyönohjaaja Sami Ojalan näkemys sen sijaan oli, ettei kirkko juuri yhteisöllisyyttä tarjoa. "En ihmettele, miksi minun ikäiseni eroavat siitä." Ojala totesi, että hänelle kirkossa on tärkeintä rakkaus ja hiljaisuus.
Panelistien näkemyksissä nousi esiin eroja myös siitä, voivatko seurakuntien jäsenet vaikuttaa kirkon toimintaan. Sami Ojalan suorasukainen näkemys oli, että alle kuusikymppiset eivät pysty seurakunnissa vaikuttamaan. Ojalan kokemuksen mukaan kirkkoherra, talousjohtaja ja yksi näitä lähellä oleva luottamushenkilö "päättävät kaiken".
Ojalan näkemystä ei paneelissa sellaisenaan nielty. Liisa Vuollon mielestä yksittäinen seurakuntalainenkin voi vaikuttaa. Asiaa auttaa, jos esimerkiksi tuntee jonkun seurakunnan työntekijän.
Paarma kehotti niitä, jotka haluavat kirkkoon ja seurakuntiin muutosta, aktivoitumaan. Hän peräsi aktiivisuutta oikealta ja vasemmalta.
Paneelissa nousi esiin myös ajatus, että yksilökeskeinen aika on syynä sitoutumisen heikkenemiseen. Tennilä arveli, että individualismilla on rajansa ja että yhteisöllisyys tulee vielä takaisin.