Kalle Palander viskoi pujottelukisan jälkeen kamojaan. Mutta vain hetken, sillä torniolainen ei jaksanut leikkiä pettynyttä kovin pitkään. Naama oli rutussa vain pari minuuttia maaliviivan jälkeen.
"Vähän heittelin. Sitten tuli mieleen, että mitä mä tässä oikein riehun", pujottelun seitsemänneksi laskenut Palander sanoo.
"Kaksi edellistä vuotta on mennyt niin perseelleen, että seitsemäs sija tuntuu niiden jälkeen oikeastaan ihan mukavalta."
Palanderin pettymystä lievensi se, ettei MM-kisalla ollut hänelle niin valtavan suurta merkitystä. Se oli alpinistille yksi maailmancupin kisa muiden joukossa - tai ainakin melkein.
"Pakko myöntää, että MM-kisa on vähän eri juttu. Olisihan täällä ollut kiva voittaa. Olen kokenut sen kerran, ja ainakin silloin se oli mukavaa", neljä vuotta sitten yllätysmaailmanmestaruutta juhlinut Palander sanoo.
Palander voitti MM-kisojen alla kaksi maailmancupin pujottelua (Kitshbühel ja Schladming). St. Moritzista mies oli hakemassa kolmatta peräkkäistä voittoa. Kisan alla hän puhui mitalista, mutta omassa mielessä pyöri nimen omaan kultainen mitali.
"Näin juuri. En vain uskaltanut sanoa sitä kenellekään ihan suoraan."
Palanderin kisassa oli aineksia kahden aikaisemman arvokisan toisintoon.
Vailin MM-kisoissa (1999) Palander hyökkäsi voittajaksi ensimmäisen kierroksen 7:nneltä sijalta. Nyt hän starttasi toiseen laskuun pykälää paremmista asetelmista.
Härskisti vaan
ja kyljelleen
Salt Lake Cityn (2002) kisoissa Palander retkahti kyljelleen kinokseen ja jäi sinne. Nytkin mies kävi vaakatasossa, mutta pääsi kuin ihmeen kaupalla jatkamaan matkaansa kohti maaliviivaa.
"Ehdin ajatella, että edellisen kerran olen kaatunut Salt Lake Cityssä ja ihan samalla tavalla, kun sukset haukkasivat lumeen kiinni, ja pääsin takaisin radalle. Loppuradan kiroilin ja pujottelin."
Palander kellahti kyljelleen toisen laskun alkupäässä olleessa jyrkässä kohdassa. Kellahdus oli ensimmäisen laskun peruja. Kun lähtöasetelma oli mikä oli, Palander painoi riskillä, vaikka tiesi paikan hankalaksi.
"Yritin vetää kurvin tosi härskisti. Paikka oli tosi viisto."
Ensimmäisen radan Palander selvitti ilman suuria mokia. Pieniä oli sitäkin enemmän.
"Ne olivat sellaisia, joita ei silmällä näe. Lähdin kisaan hölmöllä taktiikalla. Vedin käännökset liian pitkiksi tähän lumeen: käännöksiin tuli liikaa painetta ja suksi haukkasi joka kerta lumeen sisälle. Tyhmää, että tein virheeni radan helpoimmassa osassa", Palander ruotii.
Pujottelun maailmanmestaruuden voitti Kroatian Ivica Kostelic. Mestaruus oli hänelle ensimmäinen. Isäntämaan riemuksi hopean otti Sveitsin Silvan Zurbriggen ja pronssin Itävallan Giorgio Rocca.
Palander hävisi voittaja Kostelicille 1,24 sekuntia. Mitali jäi 0,88 sekunnin päähän.
Aivan liikaa
jossiteltavaa
MM-mitaleista pujoteltiin helpolla radalla. Erot kärjessä olivat pienet ja ne syntyivät pienten tekijöiden summana.
"Jossiteltavaa olisi vaikka kuinka paljon", Palander sanoo ja lisää, että jossittelu on oikeastaan aivan turhaa.
"Siitä olisi tullut tiukka kisa Ivican kanssa, jos ei olisi tullut tuota mokaa. Jos kisaa ei olisi laskettu tällaisessa rinteessä... jos, jos ja jos."
MM-kisarinne ei kertakaikkiaan ollut Palanderin mieleen. Se oli hänen mielestään aivan liian loiva ja aivan liian helppo. Ensimmäisen kierroksen jälkeen mies lisäsi löylyä kritiikin kiukaalle.
"Missä tahansa muussa maailmancupin rinteessä 0,6 sekunnin ero ei ole mitään, mutta tässä se on puoli päivää. Voittoon ei ole laskemalla mitään mahdollisuuksia."
Oikeasti Palander ei heittänyt pyyhettä kehään kisan puolivälissä. Mukana oli annos teatteria.
"Rehellisesti sanottuna fiilis oli ihan hyvä. Tunnelma vain nousi, kun kävin tutustumaan toiseen rataan. Se oli tehty niin vaikeaksi kuin tuohon rinteeseen vain voi."
Itse asiassa Slovenian Urban Planinsekin rata oli Palanderille jopa liian vaikea.