Sigurd Petterseniä ei laskettu ennakkosuosikkien joukkoon ennen Keski-Euroopan mäkiviikkoa. Syy oli selvä: norjalaisen tiedettiin pystyvän huimin yksittäisiin hyppyihin, mutta tuskin kukaan uskoi Pettersenin pystyvän kahdeksaan perättäiseen virheettömään kilpailusuoritukseen.
Pettersen näytti epäilijöilleen pitkän nenän, eikä epäonnistunut mäkiviikon aikana kertaakaan. Norjalainen voitti kokonaiskisan ylivoimaisesti 35,1 pisteen erolla ennen Itävallan Martin Höllwarthia. Bischofshofenin päätöskisassa Pettersen oli ensimmäisen kierroksen jälkeen neljäntenä, muttei tyytynyt varmistelemaan.
Pettersen venytti toisen kierroksen pisimmän lennon, 133,5 metriä ja nosti montussa etusormensa voiton merkiksi ilmaan. Bischofshofenin toiseksi ponnisti Slovenian Peter Zonta ja kolmanneksi Janne Ahonen, joka nousi kokonaiskisan viidenneksi.
Suomalaisille Bischofshofenin kisa oli mäkiviikon paras. Veli-Matti Lindström oli seitsemäs, Matti Hautamäki kahdeksas, Akseli Kokkonen 25:s, Jussi Hautamäki 28:s ja Tami Kiuru 32:s.
Hermot pitivät
täydellisesti
Mäkiviikon edellisestä norjalaisvoitosta ehti kulua kymmenen vuotta. Vuodenvaihteessa 1993/1994 Sigurd Pettersen seurasi television ääressä, kun Espen Bredesen voitti turneen.
"Espen oli silloin idolini", Pettersen sanoi.
"En ole koskaan unelmoinut mäkiviikon voitosta, olen vain katsellut kisoja televisiosta. Tämä on hullua", Pettersen selvitti tuntojaan.
Pettersen myönsi olleensa kilpailijoista hermostunein ennen Oberstdorfin avauskisaa.
"Joskus kroppa toimii oman tahtonsa mukaan. Onneksi joukkuetoverit auttoivat minua rauhoittumaan. Päätöskisaa edeltävänä iltana olin hermostunut ja herätessäni olin hermostunut. Mäellä olin kuitenkin aika tyyni", Pettersen kertoi.
Janne Ahosella
vähän sanottavaa
Mäkiviikon viimevuotiselle voittajalle Janne Ahoselle kokonaiskisan viides tila oli selvästi pettymys. Vastaukset kysymyksiin olivat niukkoja, eikä Ahonen halunnut suuremmin pohtia lopputulosten taustoja.
"Pettersen oli parhaassa kunnossa. Se kuka on kunnossa, pärjää", Ahonen analysoi.
Ahosen mahdollisuudet kariutuivat jo Oberstdorfin avauskisassa.
"Olisi pitänyt hypätä paremmin. Joskus menee huonommin, ei mekään olla koneita", Ahonen sanoi.
Itävallan 17-vuotiaasta Thomas Morgensternistä mäkiviikko sai uuden teini-idolin, jota seurasi jokaiselle kisapaikalle oma faniklubi. Kuusamon hurjan kaatumisen jälkeen Morgenstern teki vahvan paluun maailmancupiin ja sijoittui mäkiviikon kokonaiskisassa neljänneksi. Bischofshofenissa Morgenstern johti kisaa ensimmäisen kierroksen 138-metrisen jälkeen. Toisella hypyllään kärnteniläinen pääsi vain 125 metriä ja jäi neljänneksi, vaikka rattijuopumusrajan ylittänyt yleisö karjui keuhkojensa pohjasta "Flieg (lennä)" -kannustushuutoaan.
Suosikit
romahtivat
Pettersenin varjossa mäkiviikon ennakkosuosikeista useat romahtivat. Maailmancupia ennen mäkiviikkoa johtanut Norjan Roar Ljökelsöy ei ollut palkintokorokkeella kertaakaan ja jäi yhdeksänneksi. Puolan Adam Malysz oli vielä viime kaudella Matti Hautamäen sanoin tavoittamaton "guru", nyt mäkiviikon 15:s.
Saksalaisten suuren suosikin, Sven Hannawaldin harteilla valtavat odotukset painoivat kuin täyspakkausreppu. Kaksi vuotta sitten historian ainoana hyppääjänä mäkiviikon kaikki osakilpailut kuitannut Hannawald oli nyt 12:s.
Viime vuonna kajal-silmäisten teinityttöjen plakaateissa Bischofshofenissa anottiin pääsyä "Hannin" laskeutumisalustaksi. Tänä vuonna näitä toiveita ei yleisössä enää nähty, mutta saksalaismediassa Hannawaldin alamäen syitä pohdittiin kyllästymiseen asti. Syyksi tarjottiin niin 2,5 miljoonaa euroa vuodessa tienaavan hyppääjän kylläisyyttä kuin lentoemäntätyttöystävääkin.
Hannawaldin toiminta kertoi kuitenkin ennen muuta väsymisestä loputtomiin uteluihin vireen katoamisesta.
Garmisch-Partenkirchenissä Hannawald kieltäytyi STT:n haastattelusta aikapulaan vedoten, Bischofshofenissa hän sanoi sanoneensa jo kaiken.