Kullanväriset kengät vilahtelevat ja ponchotakki heiluu, pitkä vaalea nainen harppoo pitkin askelin kahvilaan.
Kenkiä suunnitteleva Terhi Pölkki, 27, lensi edellisenä yönä nykyisestä kotikaupungistaan Lontoosta ja potee pientä matkaväsymystä.
Pölkki on juuri valmistunut arvostetusta Cordwainers at London College of Fashion -yliopistosta. Askel työelämään sekä arveluttaa että antaa uutta vapautta.
"Viimeiset puolitoista vuotta kuluivat todella tiiviisti lopputyön parissa, ja nyt ollaan vähän hämillään. Toisaalta intoa on oppia uutta ja tehdä töitä", Pölkki pohtii.
Pölkin maisterintyökengät ovat herättäneet huomiota niin kotona kuin vieraissakin. Pölkin käyttämät supisuomalaiset materiaalit, poronnahka, poronkynnet ja visakoivu, edustavat uutta innovaatiota kenkämaailmassa.
"Koulussa on korostettu, että kaikki mitä kenkien saralla on, on jo tehty", Pölkki toteaa. Vaan ei siis aivan kaikkea, sen on saanut joulupukin Petterikin huomata.
Pölkin materiaalivalinnalla on myös ekologinen arvo: lähinnä lihoiksi menevien porojen nahat ovat vähälle käytölle jääviä sivutuotteita.
"Muotigurut Hermés ja Gucci ovat valmistaneet poronnahasta pieniä eriä luksustuotteita kuten käsineitä ja laukkuja. Kengissä poroa ei ole ollut."
Pölkin porokenkämallistossa on ripaus klassisuutta ja karvan verran muistoja menneiltä vuosilta löysien nilkkurien muodossa. Maisterintyömallistossa kannat ovat korkeita tolppakorkoja, mikä ei ole ollenkaan hassu reinkarnaatiomuoto kituliaalle tuntureiden lehtipuulle.
Kenkien sävy on harvoin porotokassa esiintyvä pastelli sinitaivas. Pikantit yksityiskohdat on valittu hauskasti suomalaisuudesta: kiillotettuja poronkynsiä ja eleganttia kansallispukupitsiä kengän vuoren kanssa sävy sävyyn värjättynä.
Kuten monet muutkin muotoilualan ihmiset ei Pölkkikään näe itseään profeettana omalla maallaan.
"Tarkoitus on jäädä Lontooseen, toisaalta Italiakin kiinnostaisi", puolitoista vuotta Lontoossa asunut Pölkki puhelee.
Suomalaiset jalkineet ovat Pölkin suunnitelmille tällä hetkellä vielä liian järkikenkiä, sillä hän haluaa suunnitella uniikkeja jalkineita.
"Suomen vaateteollisuuden historia on aika lyhyt. Nyt on tosin alkanut näkyä muutosta ja Suomeen on viime vuosina tullut enemmän uusia nuoria ja rohkeita vaate- ja kenkäsuunnittelijoita."
Pyynnöstä Pölkki katselee kahvilassa ihmisten jalkoja, hänellä kun ei ole tapana yleensä arvioida ihmisten jalkinepukeutumista.
"Paljon järkeviä kenkiä, joilla on hyvä kävellä", Pölkki toteaa. Plussaa suomalaiset saavat rohkeasta, persoonallisesta pukeutumisestaan, viimeisintä muotia ei ole pakko seurata.
Pölkkikin tunnustaa hyödyntävänsä pohjalaista maalaisjärkeä omissa visioissaan.
"Lestin pitää olla miellyttävä. Ja mikäli kengät menisivät tuotantoon, olisi valikoimissa myös poronnahkakenkiä matalammilla koroilla." Suomalaisnaisille Pölkki muistuttaa, ettei yhden kenkäparin tarvitse sopia kaikkiin asusteisiin.
Pölkin unelmatyöpaikka olisi Donna Karan New York.
"Työpaikat arvostetuissa muotihuoneissa ovat kiven takana. Oman nimen luominen ja oman tuotannon käyntiin saaminen olisi myös kiinnostava vaihtoehto."
Maailman huippusuunnittelijoiden kanssa kontakteihin pyrkivä Pölkki pitää vahvuuksinaan suomalaista maalaisjärkeä, sosiaalisuutta ja kielitaitoa. Poroa unohtamatta.