Kun talvisota 76 vuotta sitten syttyi, oli kalastaja ja poromies Grigori Dianoff Petsamon Kaakkurin kylästä Valtiollisen poliisin hoteissa Helsingissä, josta hänet 1. joulukuuta 1939 passitettiin Vaasan lääninvankilaan odottamaan oikeudenkäyntiä maanpetoksellisesta toiminnasta syytettynä.
Aiemmin Grigoria oli kuulusteltu Valpon Kemin osastossa kahteen tai kolmeen kertaan.
Grigorin itsensä käsin kirjoittama pieni muistikirja kertoo kiinniotosta ja kuulustelusta, jossa hän kieltää syyllisyytensä. Grigori kirjoitti muistiinpanonsa äidinkielellään venäjäksi. Ne sisältävät seikkaperäisen kuvauksen kidutuksella pakottamisesta.
Petsamosta oli viety loka–marraskuussa Valpon Kemin osastoon kuulusteltavaksi yli 70 petsamolaista, myös sitä ennen ja sen jälkeen useita henkilöitä. Heidän joukossaan oli venäläistaustaisten lisäksi koltta-, meri- ja tunturisaamelaisia, Petsamon karjalaisia ja suomalaisia rajavartijoita. Pian kävi ilmi, että tilanne oli karannut Valpon Kemin osaston käsistä.
Kuulusteltavat lavertelivat omiaan, ja kuten Valpon päällikkö Paavo Säippä vuonna 1941 totesi: ”[P]yrkivät he tässä tunnustuksessaan laskemaan mielikuvituksensa liikkeelle ja silloin tutkijoita miellyttääkseen tulivat kertoneeksi tapahtumattomia.”
Grigorin kiinniotto perustui ilmeisesti poromies Uula Haltan ilmiantoon, jonka esiin loihtimaan vakoiluorganisaatioon kuului perheenjäseniä ja sukulaisia (joukossa pari vainajaakin), naapureita, tuttuja ja tuntemattomia, Petsamon luostarin munkki, Liinahamarin matkailuhotellin haitarinsoittajat ja talonmies Andreas Alariesto.
Jo aiemmin Valpon pääosastossa oli ihmetelty: ”Eikö totuuteen pyrkivä tutkija jo […] ala huomata, että piruako se ryssä tekee sellaisella vakoojalaumalla Maattivuonossa?”
Grigoria kuulusteli lokakuun lopussa 1939 venäjänkielentaitoinen etsivä Sulo Auer, joka tunnettiin ammattipiireissä lisänimellä ”Kemin kauhu”. Hänen henkisen tilansa häilyvyydestä löytyy useita merkintöjä Valpon arkistosta. Vakoilujutun yhdeksi päätekijäksi epäilty rajakomppanian komentaja Jalmari Pajakka kuoli Auerin käsittelyssä kesken kuulustelun saatuaan luodin rintaansa. Pajakan alainen vääpeli Siltala kuoli lyijyvesimyrkytykseen. Ruumiista löytyi pahoinpitelyn merkkejä.
Grigori kertoo muistikirjassaan, miten Auer useita kertoja pamputti häntä jalkapohjiin, kiskoi viiksistä ja hiuksista, potki, uhkaili, maanitteli ja painoi virka-aseensa hänen rintaansa vasten: ”Tunnusta, muuten sinulle käy huonosti.” Grigori itse vakuuttaa syyttömyyttään.
Valpon kuulustelupöytäkirjan mukaan Grigori myöntää ”aiemmissa kuulusteluissa” valehdelleensa syyttömyydestään ja tekee täydellisen tunnustuksen, mutta sellaista aiempaa pöytäkirjaa, jossa Grigori kieltää syyllisyytensä, ei ole Valpon arkistossa. Sen sijaan sieltä löytyy viitteitä myös dokumentoimattomista kuulusteluista.
Kun jutun johto oli siirretty pois Valpon Kemin osastolta, useat kuulusteltavat Grigorin tavoin peruivat aiemmat tunnustuksensa ja kertoivat niiden johtuneen painostuksesta. Riippumatta siitä, olivatko kuulusteltavat tunnustaneet vai eivät, kymmenistä epäillyistä ainoastaan kuusitoista sai syytteen ja viisitoista kuritushuonetuomion Vaasan hovioikeudessa.
Grigorin lisäksi heidän joukossaan oli seitsemän taustaltaan venäläistä, yksi merisaamelainen, kaksi porosaamelaista, kaksi kolttaa, yksi Petsamon karjalainen ja yksi suomalainen. Suomen kielellä luku- ja kirjoitustaidottomia tai heikosti suomea puhuvia heistä oli suurin osa. Mittavat vakoiluoperaatiot suomen kielellä olisivat olleet heille haastava tehtävä, eivätkä he voineet myöskään puolustautua omalla äidinkielellään.
Tarton rauhassa vuonna 1920 Suomeen liitetyn Petsamon kantaväestön ei ollut helppo sopeutua muutokseen. Uusi raja oli monella tavalla sekoittanut monietnisen väestön elinoloja ja sosiaalista kanssakäymistä, kun perheet ja suvut oli erotettu toisistaan. Yhteyttä silti pidettiin rajan yli sekä luvallisesti että luvattomasti. Tilanteisiin liittyi usein runsasta ryypiskelyä.
Kansainvälisen ilmapiirin kiristyminen ja Petsamon strategisen aseman korostuminen heijastuivat jokapäiväiseen elämään. Kuka tahansa saattoi olla värvääjä tai vakooja, lehdistöhiljaisuus antoi tilaa huhuille ja peloille. Keskinäinen epäluulo myrkytti läheisiä ihmissuhteita. Ilmiantoja ja tunnustuksia voidaan tarkastella myös tätä taustaa vasten.
Oliko tunnustukset saatu kiduttamalla, ei kiinnostanut Vaasan hovioikeutta. Se pesi kätensä ja jättäytyi Valpon vietäväksi.
Grigori kärsi kahden ja puolen vuoden tuomion Sukevan keskusvankilassa, palasi Petsamoon sairaana miehenä syksyllä 1942 ja kuoli evakossa Kalajoella syksyllä 1948. Hänen jalkansa eivät koskaan parantuneet.
Kirjoittaja on kulttuurihistorian professori Lapin yliopistossa.