Pyhän Kolminaisuuden luostari on palanut viikonloppuna maan tasalle Petsamossa. Asiasta kertoi ensimmäisenä barentsobserver-verkkojulkaisu viranomaislähteisiin viitaten. Venäjän pohjoisin luostari sijaitsi Petsamovuonolla lähellä Norjan rajalla, 135 kilometriä Muurmanskista länteen.
"Kyseessä on erittäin suuri menetys, jos viimeinenkin rakennus menetettiin vanhasta luostarista", Oulun piispa, metropoliitta Panteleimon valittaa uutista. Hänen tietojensa mukaan ortodoksiveljeskuntaan olisi kuulunut parikymmentä jäsentä, jotka ovat eläneet muutenkin huonokuntoisissa tiloissa ja vaikeissa oloissa.
Barentsobserverin viranomaislähteiden mukaan ihmishenkiä ei menetetty.
Palon myötä tuhoutui Petsamon ainoa jäljellä ollut luostarirakennus. Suhteellisen suuresta, 1800-luvulla hirsistä rakennetusta niin sanotusta alaluostarin kirkkosalista oli jo aikaisemmin riisuttu kupolit.
Muutenkin veljeskunnan käytössä on ollut vain ruokala sekä vähän majoitustilaa armeijalta vuokratuissa tiloissa, metropoliitta kuvailee ankeita olosuhteita.
Neuvostoliiton armeija otti sodan jälkeen luostarin varikokseen. Armeija ei ole suostunut luovuttamaan munkeille toivottuja lisätiloja, vaikka Venäjän kirkko sai luostarin uudestaan käyttöönsä jo vuosikymmen sitten.
Uutta luostaria
kaavailtu
Metropoliitta Panteleimonin mukaan suunnitelmissa on ollut rakentaa uusi luostari alkuperäiselle, syrjäisemmälle paikalla Pelastusvuoren juurelle Petsamo- ja Mannajoen yhtymäkohtaan.
"Päätös on jo tehty, varoista on kuitenkin puutetta."
Metropoliitta kävi pyhiinvaellusmatkalla luostarissa viimeksi pari vuotta sitten. "Vastaanotto on aina ollut lämmin."
"Venäjällä sattuu onnettoman paljon paloja", hän muistuttaa. Vasta pari vuotta sitten sitten Laatokan Karjalaan suomalaisten varoilla rakennettu Salmin pieni hirsikirkko paloi ennen kuin se ehti valmistua.
Tuolloin syynä oli huolimattomasti asennettu sähkölämmitys, joka vielä oli laitettu liian kuumalle.
Kuolan Lappiin lähetystyöhön saapunut erakko Trifon Petsamolainen perusti luostarin vuonna 1533 Novgorodin arkkipiispan luvalla, yhteistyössä saamenkieltä taitaneen munkki Feodoritin kanssa.
Iivana Julma
tuki luostaria
Luostari kasvoi tsaari Iivana Julman suosiollisella tuella nopeasti. Sen ympärille muodostui paitsi veronkantoalue myös itäsaamelaisten kolttien hengellinen ja kaupallinen keskus. Tsaari myönsi luostarille laajalti maa- ja kalastusoikeuksia ja ulkomaankauppa kukoisti luostarin sataman kautta.
Romahdus tuli kuitenkin jo pian munkiksi vihityn Trifonin kuoleman jälkeen, kun sissijoukko pitkän vihan aikaan tappoi satakunta munkkia ja noviisia 1589 kesken joulujumalanpalveluksen ja poltti luostarin.
Veljestön toiminta siirtyi tämän jälkeen Kuolan linnoitukseen.
Uusi kukoistus
1800-luvun lopulla
Uusi, aina ensimmäiseen maailmansotaan asti jatkunut vire löytyi kuitenkin vasta 1880-luvulta alkaen, kun luostarin uudisrakentaminen aloitettiin Solovetskin luostarin johdolla.
Ensin rakennettiin Trifonin erakkolan maisemiin ja myöhemmin toiminta ulotettiin vuonon varrelle asti vanhan luostarin perustoille. Luostari vaurastui muun muassa porotalouden myötä.
Tarton rauhassa luostari siirtyi Suomen alueelle ja toiminta alkoi jälleen kuihtua. Viimeiset munkit siirtyivät Uuteen Valamoon Heinävedelle kesällä 1944.
Palon alkusyytä ei toistaiseksi tiedetä. Luostaria ja sen ympäristöä oli viime kuukausina korjattu lisääntyvää pyhiinvaeltajamatkailua silmälläpitäen.
