Se, mitä Suomessa Lemmenjoen tapahtumista 1949 tiedetään, perustuu muun muassa helsinkiläisen geologin Klaus Säynäjärven muisteluksiin. Säynäjärvi kertoi Petronellasta oululaiselle emeritusprofessorille Mauno J. Pyhtilälle.
Lähdettyään Helsingistä hotellilaskuja pakoon hollantilaisneito päätyi kesällä Lappiin. Säynäjärven hän tapasi linja-autossa matkalla Rovaniemeltä eteenpäin. Miehestä tuli Petronellan läheisin ystävä Lapin-matkan aikana. Hänen kanssaan neitonen vaelsi erämaissa.
Oliko kaksikon välillä lopulta mitään tilapäistä ystävyyttä syvempää, jäänee ikuiseksi arvoitukseksi.
Klaus Säynäjärvi oli tuohon aikaan kihloissa, joten hänellä ei tainnut ollut tarvetta suuremmin huudella kauniista Petronellasta.
"Semmoiseen käsitykseen minä pääsin, että suhdetta ei ollut", sanoo Pyhtilä.
Markku Arvelinin kirjoittamassa vihkosessa Petronella - unelma elää (Ukko-Media, 2005) suhdetta kuvataan fiktion keinoin hieman toisin. "Oli jo hämärä, kun Klaus heräsi siihen, että Sylvia Petronella ryömi ahtaaseen telttaan hänen viereensä. Klaus avasi makuupussin ja veti sen molempien päälle peitoksi."
Petronella ystävystyi Lemmenjoen kullankaivajien kanssa ja jopa ryhtyi heidän kokkinsa Tyyne Tähden työpariksi.
Kullankaivajat olisivat Petronellan pidätyksen jälkeen porukalla maksaneet hotellirästit ja sakot, mutta asiat olivat edenneet niin pitkälle, ettei prosessia voinut enää pysäyttää.
Siitä seurasi 70 päiväsakkoa ja karkotus.