Maakotkan poikastuotanto on osassa Pohjois-Suomea huono. Vähäinen poikastuotto ei selity pelkästään luonnollisella vaihtelulla, vaan kotkaa häiritään tahallisesti. Tiistaina päättyneen Maakotka 2000 -kampanjan tuloksena syntyneessä kirjassa todetaan, että maakotkan pesimärauha ei ole taattu edes suojelualueilla, vaikka lintu on ollut täysin rauhoitettu jo kymmeniä vuosia.
"Kysymys on ennen kaikkea petovihasta, josta todistuksena ovat myös viime aikoina tapetut radiolähetinsudet ja -karhut", sanoo Maakotka 2000 -projektivastaavana toiminut Ari Matila. Asenteisiin on yritetty vaikuttaa valistuksen avulla, ja maakotkan suojelijoiksi on saatu niin yrityksiä kuin paikallisia merkkihenkilöitäkin. Projektissa toimineiden mukaan petoviha on kuitenkin perinne, jonka kitkeminen on vaikeaa.
Kelkkailu häiritsee
Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiirin alaisuudessa toimineen Maakotka 2000 -kampanjan tehtävänä oli viiden vuoden ajan toimia aktiivisesti maakotkan puolestapuhujana ja kerätä varoja suojelustyöhön.
Maastossa työtä tehtiin muun muassa seuraamalla ja valvomalla kotkan pesintää, rengastamalla lintuja sekä seuraamalla niitä radio- ja satelliittilähettimien avulla.
Kampanjan maastotyö keskittyi kotkanpesätarkastaja Kalevi Tunturin tarkastusalueelle Pudasjärvellä ja sen ympäryskunnissa. Koko projektialueella vuosittainen poikastuotanto vaihteli seurantajakson aikana välillä 9-19, mikä projektia toteuttaneiden mukaan on epätyydyttävä tulos.
Pudasjärven kotkakannan huomattiin olevan suurissa vaikeuksissa, vaikka alueen soinen maasto on kotkalle oivallista pesimäaluetta. "Kotkien häviäminen kunnan itäosasta, joka muutama vuosi sitten oli kotkakannan vahvinta aluetta, on todellinen mysteeri", Tunturi sanoo.
Maakotkan ainoa uhka on ihminen. Kotkareviireillä kevättalvisin harrastettava moottorikelkkailu aiheuttaa pesinnän keskeytymisiä. Tunturin mukaan kotkan pesimispaikoilla on nähty jopa mönkijän jälkiä.
Maakotkan suojelijat ovat esittäneet moottorikelkkoihin tehtävien telaketjumerkintöjen säätämistä pakollisiksi, mutta ajatusta on vastustettu.
"Telaketjumerkintöjen avulla pesien häiritsijät voitaisiin jäljittää. Merkintöjen vastustusta on vaikea ymmärtää, sillä niistä olisi luonnonsuojelun lisäksi apua myös mökkivarkauksien selvittämisessä", ihmettelee projektin aktiiveihin kuulunut Pekka Hellström.
Moottorikelkalla tapahtuvan häirinnän lisäksi kotkia on hävitetty ampumalla. Tekijöitä ei juuri koskaan ole saatu kiinni.
Paitsi vaino, myös elinympäristöjen pirstoutuminen on maakotkalle vakava uhka. Maakotka 2000 -kampanjassa toimineet toivovatkin kotkan entistä parempaa huomioimista metsätaloudessa, muun muassa järeiden puuyksilöiden säästämistä ja soidensuojelualueiden rakentamista.
Myös hyvää kehitystä
Maakotkien tilanne ei ole kaikkialla yhtä heikko kuin projektialueella.
Kalevi Tunturin mukaan muilla tarkastusalueilla maakotkakannan tilasta on esitetty varsin valoisiakin näkemyksiä.
Projekti myös onnistui monissa tavoitteissaan. Yhä useammat on saatu kantamaan huolta kotkan hyvinvoinnista, ja Tunturin mielestä asenteet ovat muuttuneet 90-luvulta alkaen myönteisempään suuntaan.
Ongelmaksi jää edelleen niiden yksittäisten ihmisten tavoittaminen, jotka aiheuttavat maakotkille vahinkoa. Toivo asetetaankin seuraaviin sukupolviin.
"Siemen on nyt kylvetty, mutta sato tulee vasta myöhemmin", Ari Mantila sanoo.