Maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaojan (kesk.) mukaan suurpetojen aiheuttamien kotieläinvahinkojen omavastuuta on syytä tarkastella uudelleen. Tällä hetkellä se on rinnasteinen muiden riistaeläinten tekemien vahinkojen korvausten omavastuuseen.
"Nyt kun suurpedot ovat täysin suojeltuja eläimiä, kantaa ei voida säädellä samalla tavalla kuin hirvieläinten. Omavastuuta on tässä tilanteessa syytä tarkastella uudelta pohjalta. Koska kyse on totaalisesti suojelluista eläimistä, omavastuulle ei ole samalla tavalla perusteita kuin hirvieläinvahingoissa", Korkeaoja toteaa.
Summa on nyt 250 euroa tilaa kohti vuodessa riippumatta vahingon määrästä.
"Omavastuu on aika korkea, Aion budjetin käsittelyn yhteydessä harkita sitä, mikä se taso voisi olla", Korkeaoja jatkaa.
Tarkkaa esitystä ministerillä ei vielä ole.
Kohtuuton tilanne
Suomen Luonnonsuojeluliitto vaatii omavastuun poistamista kokonaan. Kysymys nousi viimeksi esille, kun susi tappoi kolme lammasta viime viikolla Kirkkonummella. Luonnonsuojeluliiton mukaan asiasta vallitsee laaja yhteisymmärrys luonnonsuojelijoiden, poronomistajien, karjankasvattajien ja metsästäjien kesken. MTK, Paliskuntain yhdistys ja Suomen Luonnonsuojeluliitto ovat tehneet jo aiemmin yhteisen kannanoton aiheesta.
"Tilanne on epäoikeudenmukainen. Se on kestämätön yksittäisille vahingonkärsijöille", toteaa suurpetovastaava Riku Lumiaro Suomen luonnonsuojeluliitosta.
Kotieläinten kohdalla suurpetovahinkoja tapahtuu vuodessa kymmeniä. Poronhoitoalueella yksittäisiä haittakärsijöitä on joitakin satoja vuodessa.
Myös MTK:n riista-asioita hoitava osastopäällikkö Asko Niemi on samoilla linjoilla Luonnonsuojeluliiton kanssa. Tilanne ei ole hänen mielestään millään tavalla perusteltavissa.
"Maa- ja metsätalousministeriö on tässä tietysti ratkaisevassa osassa. Kaikki ne tahot, joita tämä koskee ovat hyvin yksimielisiä ja kyse on vuosittain hyvin pienistä summista valtion budjetinkannalta. Tämä on kohtuuton tilanne viljelijöille ja porotalouden harjoittajille", hän toteaa.
Asenteet ovat tiukassa
Asko Niemen mukaan vahingon selvittämisestä aiheutuvat kulut saattavat nousta korvausta kalliimmaksi. Korvausten saaminen on myös hidasta. Hänen mielestään vahingot seurannaisvaikutuksineen tulisi korvata valtion kassasta.
"Eihän yksittäinen tuottaja voi omilla toimillaan vaikuttaa siihen sattuuko vahinko vai ei. Vahingon sattumisen todennäköisyys on sitä suurempi, mitä enemmän petoja on alueella. Se taas on kiinni valtakunnallisesta suurpetopolitiikasta. Ei yksittäistä yrittäjää voi laittaa petopolitiikan maksumieheksi", Niemi toteaa.
Lumiaro ei usko, että omavastuun poistaminen juuri vaikuttaisi yleisiin asenteisiin. Vain petovahinkojen väheneminen vähentäisi ennakkoluuloja. Lumiaron mukaan esimerkiksi petoaidoista on hyviä kokemuksia suurpetovahinkojen vähentämisessä. Myöskään salakaatoihin omavastuun poistuminen ei hänen mielestään vaikuttaisi.
"Toiset metsästävät metsästämisen ilosta ja sitten on nämä vastustajat. Karhujen kohdalla kyseessä on myös raha. Uroskarhu on tuhansien eurojen arvoinen", Lumiaro sanoo.
Niemen mielestä omavastuun poistumisella voisi olla jonkinlaista vaikutusta salakaatojen määrään. Tarkkaa tietoa salakaatojen tekijöistä ei ole.
"Kysymys on joko taloudellisen edun tavoittelusta tai siitä, että on haluttu ottaa laki omiin käsiin, kun se ei ole oikeudenmukaiseksi ja kohtuulliseksi koettu. Tällainen petopolitiikka, joka on aika pitkälle EU.n yhteisillä päätöksillä linjattua, saa syrjäseutujen ihmiset kokemaan, ettei heillä ole tosiasiallisesti laillisia keinoja vaikuttaa siihen".
Niemen mielestä omavastuun poistaminen voisi tehdä pedoista hyväksytympiä. "Ne kuuluvat suomalaiseen luontoon, joten niitä täytyy siellä jonkin verran olla ja niiden kanssa täytyy elää."