Viime vuosien kiivailu susikannasta ja sen suojelusta ovat tehneet sudesta hankalasti tavoitettavan pedon eläintarhoille.
Susipolitiikan tiukentuminen näkyy Kuusamon suurpetokeskuksessa. Lajissaan harvinaisella, yksityisellä petotarhalla on ollut väljät häkit valmiina vuosikausia myös susille. Lääninhallituksen myöntämät luvatkin ovat kunnossa, mutta omistajien ja asiakkaiden kaipaamia hopeaturkkeja ei ole annettu muista kotimaisista eläintarhoista.
Kerolla haku on ollut päällä tarhan alkuajoista, vuodesta 1995 saakka, mutta karhujen, ilvesten, kettujen ja ahman seuraksi sutta ei ole suostunut kukaan luovuttamaan.
"Toivoimme eläintä Ähtäristä, mutta viime vuonna siitä ei enää haluttu keskustellakaan", kertoo Kuusamon suurpetokeskusta hoitava Sulo Karjalainen.
Hän arvelee, että eläinten mustasukkainen omiminen on silkkaa kateuttakin. Kovan julkisen keskustelun seurauksena susi on entistä kiinnostavampi ja houkuttelee myös yleisöä.
Isot eläintarhat
järjestäytyivät
Maa- ja metsätalousministeriön ylitarkastaja Sauli Härkönen arvioi, että este eläinten luovutukselle juontaa juurensa EU:n direktiiveistä. Sääntöjen tiukennuttua suuret eläintarhat ovat liittoutuneet yhteiseen järjestöön, EAZA:aan.
Eläintarhajärjestöön kuuluvat tarhat pitävät tarkasti kirjaa eläimistään ja niiden suvut ovat hyvin selvillä. Siksi järjestäytyneet tarhat vaihtavat mieluiten keskenään eläimiä. Näille eläinsiirroille löytyy yhteisön sisällä helpommin myös lupa, jonka antaa Suomessa maa- ja metsätalousministeriö.
Härkönen myöntää, että pienille petotarhoille kynnys liittyä järjestöön voi olla korkea, koska se edellyttää muun muassa sertifioinnin. Siksi niiden on entistä vaikeampi saada lupaa esimerkiksi ulkomailta tuotavien eläinten siirtämiseen.
Vielä hankalammaksi susien hankinta menee, jos niitä ryhdytään hankkimaan EU:n ulkopuolelta. Silloin siirtoon tarvitaan kolme lupaa: maa- ja metsätalousministeriöstä kaksi erillistä ja ympäristöministeriöstä kolmas.
"Mahdotonta luvan saanti EU:n ulkopuolelta tuotavalle eläimelle ei ole, mutta hankalaa se on", Sauli Härkönen myöntää.
Petoja hoidetaan
kuin lemmikkejä
Läänineläinlääkäri Hanna Lounela Oulun lääninhallituksesta kertoo, että eläintarhoilla käydään tavanomaisesti valvontakierroksella kerran vuodessa. Kaikilla asiat ovat yleensä hyvin.
Keron tarhalla kahtena vuotena käyneen Lounelan havaintojen mukaan Kuusamossa suurpetoja käsitellään kuin kesyjä eläimiä.
Tarhalla asia vahvistuu nopeasti. Sulo Karjalaisen sylivauvasta noin 300-kiloiseksi kasvattama Vyöti-karhu on kaveria hoitajansa kanssa. Kun Karjalainen menee muutaman päivän hereillä olleen Vyötin häkkiin, vihoittelusta ei ole tietoakaan. Kahvileipä maistuu talviunien jälkeen niin makoisalta, että 13-vuotias uros anelee lisää pullaa heiluttelemalla vielä tyhjää pussia aidan raostakin.
"Kun karhuun tutustuu lähemmin, on se viisas eläin. Pienenä se on kuin lapsi: märisee kun on nälkä, juonittelee ja sitten pitää ottaa syliin", Karjalainen nauraa.
Karhuille on tehty vankka 3-4 metrin korkuinen aita, jossa on sähkö. Eläimet eivät yleensä yritäkään tulla ulos häkeistään - paitsi loppukeväästä, kun hormonit alkavat hyrrätä.
"Ensi kuun jälkeen on taas kiima. Silloin ovat aidat lujilla. Varsinkin tämä Jooseppi on aivan mahdoton naisten perään. Viime keväänä se onnistui kallistamaan aitaa melko pahasti", Sulo Karjalainen esittelee komeaa kavaljeeria.