Petoeläinten salametsästys on yleistä. Vain harvat tapaukset tulevat julki, vielä harvemmat johtavat minkäänlaisiin syytetoimiin, niin laittomia kuin ne ovatkin. Rangaistukset ovat mitättömiä. Niillä ei ole edes vähäistä pelotteen voimaa.
Metsästäjät, jotka muuten ovat tavallista lainkuuliaista kansaa, ummistavat silmänsä ja korvansa laittomasti tapahtuvalta pyynniltä. Vaikka tekijät tiedettäisiinkin, metsäveljien myötätunto on lainrikkojien puolella. Ikään kuin hyväksytään, ettei petoeläimillä on sijaa Suomen luonnossa.
Sudet, karhut, ahmat, ilvekset sekä pienemmät pedot ja petolinnut koetaan uhaksi, josta on päästävä eroon. On koko joukko metsästäjiä, joilla ei ajatuskaan värähdä, kun he näkevät pedon: se tapetaan heti. Ei ole ihme, että monia petoelämiä on vain nimeksi. Jos se salametsästäjistä olisi kiinni, niitä ei olisi senkään vertaa.
Mitä lie luoja ajatellut rakentaessaan maailmaa ja istuttaessaan kaiken maailmat eläimet ja kasvit tänne niin suureksi ja viisaaksi itsensä kokevien ihmisten joukkoon? Sitä me emme tiedä. Joku merkitys elämillä maailman luonnon kokonaisuuden kannalta saattaa olla, niin kuin ihmiselläkin.
Salakaato on yhden sortin ekoterrorismia; turkiseläinten vapauttamiseen rinnastettavaa mieletöntä puuhaa, jolla luonnon olemattomaksi käynyttä omaa tasepainoa vain järkytetään. Toisaalta valitetaan valtavaksi paisuneen hirvikannan suurista tuhoista, mutta toisaalta luonnon ei anneta hoitaa hommaa omin keinoin.
Petoja pelätään, useimmiten täysin aiheetta. Jos joku onneton hukka eksyy lähellekin ihmistä, vihaa suorastaan lietsotaan. Näin siitä huolimatta, vaikka pedot pyrkivät välttelemään ihmistä. Ne käyvät ihmisen kimppuun erittäin harvoin; susi viimeksi 1880-luvulla. Sen sijaan toiselle eläimelle peto on peto.
Monin verroin suuremman vaaran ihminen aiheuttaa itse itselleen tai toiselle ihmiselle. Ajatellaanpa vaikka liikennettä, sodista puhumattakaan. Millaisessa vaaran viidakossa me liikumme joka päivä? Siihen verrattuna petojen ympärillä käyty keskustelu niiden vaarallisuudesta ihmiselle on vahvasti ylimitoitettua, suorastaan sulaa hurskastelua.
Ilman valtion viranomaisten toimia meillä ei olisi enää petoelämiä. Tässä kohden viranomaiset ovat olleet myös kansan enemmistön tuntojen tulkkina. Eri tutkimuksin on voitu osoittaa, että ihmiset hyväksyvät petojen olemassaolon, vaikkakin haluaisivat niiden elelevän mieluummin jossain kauempana kuin aivan lähinurkilla.
Laajasti on hyväksytty käsitys, että eläimelläkin on oikeutensa. Kotieläinten oikeudeksi mielletään kunnon ravinto, hyvä hoito ja mahdollisuus lajille tyypilliseen käyttäytymiseen. Vastaavasti villieläimen oikeutena pidetään mahdollisuutta elää villinä, toteuttaa vaistojaan luonnollisissa oloissa.
Maapallo käy päivä päivältä ahtaammaksi; ei eläinten, vaan ihmisen omien toimien vuoksi. Ihminen valloittaa uusia erämaita, laajentaa kaupunkeja, rakentaa teitä ja käyttää luontoa hyväksi haluamallaan tavalla. Ihminen pyrkii hallitsemaan paitsi toista ihmistä myös luontoa, vaikka luonnon monimutkaisuuden edessä meidän pitäisi olla enemmän nöyriä oppilaita kuin suuria hallitsijoita.