HELSINKI Peter von Bagh on valtakunnan kuuluisin filmihullu, pitkän linjan elokuvavalistaja ja jokapaikanhöylä.
Kalevaan hän on kirjoittanut ensimmäiset juttunsa jo oululaisena koulupoikana, ja kulttuuritoimituksen avustajakaartiin hän on yhteen menoon kuulunut 1970-luvulta lähtien.
Sodankylän filmijuhlien taiteellinen johtaja ja Taideteollisen korkeakoulun elokuvahistorian professori saa lisätä titteliensä joukkoon myös tohtorin arvonimen, kun von Baghin väitöskirja Peili jolla oli muisti esitettiin hyväksyttäväksi Helsingin yliopistossa lauantaina.
Jokunen hehtolitra vettä lienee virrannut niistä päivistä, kun von Baghin lisensiaattityö, sittemmin paradigmaattiseksi (akateemista slangia käyttääkseni) muodostunut Elokuvan historia kohun saattamana hylättiin 1975.
"Pystymetsäpiipahdus täsmäajatteluun"
Lauantaiaamupäivällä salintäysi yleisöä oli Helsingissä niin kutsutussa Metsätalossa todistamassa tilaisuutta, jossa vastaväittäjänä toimi professori Pertti Alasuutari Tampereen yliopistosta ja kustoksena professori Matti Peltonen Helsingin yliopistosta.
Akateemiseksi tilaisuudeksi tarjolla oli kohtuumäärä viihdettä väittelijän ja vastaväittäjän sanailujen muodossa. Tuttuun itseivalliseen tyyliinsä Peter von Bagh kuvasi väitöskirjaansa "pystymetsästä tulleen piipahdukseksi täsmällisemmän ajattelun piiriin".
Avauspuheenvuorossaan von Bagh korosti elokuvan itsenäistä asemaa sanoiksi kääntymättömän materiaalin tulkkina. Toisaalta Pertti Alasuutari muistutti, että tieteen kieli on luonnollinen kieli, jolle elokuvallisetkin reportaasit on käännettävä. Alasuutari moitti työtä eniten sen ensyklopedisesta otteesta, jossa kirjoittaja itse pysyttelee argumentteineen liiaksi piilossa ja jättää vastausten löytämisen lukijan vastuulle. Hän kuitenkin kuvasi tieteen ja taiteen rajamaastossa liikkuvaa kirjaa arvokkaaksi ja korkeatasoiseksi, laajuuttakin siinä on Alasuutarin mukaan neljän tavallisen väitöskirjan verran.
1960-luvun elokuvakerhojen ja "vähintään kaksinkertaisen nostalgian", menneiden aikojen ylistelyn vaikutukset tulivat todetuiksi ja von Baghin osalta myönnetyiksi.
Lopuksi tarjottiin kakkukahvit yleisölle, jonka joukosta oli helppo bongata pääkaupunkiseudun elokuvaväkeä.