Le Chesnay sijaitsee aivan Versailles"n kyljessä. Pariisin keskustaan kilometrejä on noin 15. Kerrostaloalue on puistomainen ja väljään rakennetut talot nelikerroksisia, ihmisen kokoisia. Täällä asuvat Oulusta kotoisin olevat Kauppilat. Asunto on sisustettu suomalaiseen tyyliin. Olohuoneen suuret ikkunat antavat runsaasti valoa ja vaaleat pinnat tuovat mieleen pohjolan pitkät kesäpäivät.
Päivi, 32, ja Petri Kauppila, 34, ovat perusoululaisia. He ovat syntyneet, asuneet ja opiskelleet kaupungissa.
"Kaikki lapset ovat syntyneet Pariisissa, 15. kaupunginosassa", kertoo äiti 20 kuukauden ikäisten kaksospoikien, Emilin ja Oskarin kiemurrellessa sylissä. Neljää ikävuotta lähestyvä Kia taas kiehnää isän kylkimyyryssä.
Valmistuttuaan Oulun teknillisestä oppilaitoksesta Petri meni Nokian leipiin.
"Olin semmoisessa globaalissa teamissä ja työtehtävät olivat lähinnä ulkomailla", hän kertoo. Päivi puolestaan luki ensin psykiatriseksi sairaanhoitajaksi ja toimi parisen vuotta piirillä. Sitten hän suoritti opettajakoulutuslinjalla terveystieteiden maisterin tutkinnon.
"Silloin vuonna 2000 asuttiin jo Pariisissa, etten opettajan hommia ole koskaan tehnyt", muistelee Päivi.
"Vuonna 1999 Petri oli täällä Pariisissa pitempään ja minä tulin pestin loppuajaksi mukaan. Tykästyin kovasti kaupunkiin", kertoo Päivi.
Siinä yksi syy, miksi Petri teki työnantajansa kanssa ensiksi vuoden, sitten toisen sopimuksen Pariisin pestistä ja nyt Päivi oli tiukasti miehensä mukana. "Silloin kun me ensimmäisen kerran oikein muutimme tänne niin matkassa meillä oli kaksi matkalaukkua ja lentorahtina tuli sitten tietokone ja vähän muuta rekvisiittaa", naureskelee Päivi.
Päivi jatkaa muistelojaan:
"Keväällä 2002 piti tehdä päätös lähteäkö Kreikkaan, Ruotsiin, palataanko Suomeen vai jäädäänkö tänne Ranskaan. Tämä tapahtui niin loppuvaiheessa raskautta, että en enää olisi kauan voinut lentää. Yhteistuumin valittiin tämä Pariisin vaihtoehto. Petri teki uuden sopimuksen Nokian kanssa, mutta nyt hänestä tuli paikan päällä värvätty työntekijä.
"Ei siinä nyt sinänsä suurta eroa ollut, mutta ehkä Ranskassa työntekijöillä on vähän parempi irtisanomisturva. Toisaalta, jos olisimme lähteneet Suomeen takaisin tuskin olisimme heti asuntoa voineet ostaa, kuten täältä", tuumailee Petri.
Kia on ollut ranskalaisessa esikoulussa viime syksystä lähtien.
"Joulun jälkeen opettaja sanoi minulle, että nyt tyttö on kaksikielinen. Hän osallistuu tapahtumiin ja puhuu yhä enemmän. Kaksospojille kielen oppiminen on ollut vielä helpompaa. Ihan vauvaiästä asti heitä hoiti ranskalainen kotiapulainen ja nyt he käyvät pari kertaa viikossa ´lapsiparkissa´", kertoo äiti.
Kauppilat pitävät päivittäin yhteyttä kotisuomeen niin sähköpostitse kuin puhelimitse.
"Luulen, että kommunikoimme tuttavien ja sukulaisten kanssa enemmän kuin jos asuisimme Oulussa", pohdiskelee isä. Lasten rauhoittamiseksi suuressa taulu-tv:ssä pyörivät muumit. Sukulaiset lähettelevät suomalaisia kasetteja ja dvd:itä. Kirjoja pikkuväelle on myös yllin kyllin. Molemmat Kauppilat seuraavat Suomen tapahtumia nettilehtien välityksellä. Kalevakin luetaan.
Päivin äidin kapsekeissa Pariisiin on tullut muun muassa pohjoissuomalaisen taiteilijan, Veikko Kallisen tauluja, rieskaa, suomalaisia lasiesineitä ja astiastoja.
"Pari kertaa vuodessa käymme Oulussa sukuloimassa. Olimme jouluna ja ensi kesänä menemme Suomeen autolla ja muista kertoa, että olen Kärppä-fani", toteaa Petri lopuksi.