Täksi kaudeksi Sotkamon Jymyn pelinjohtajaksi ja päävalmentajaksi palannut Janne Vuorinen katseli viime kesän pesäpallopelejä katsomon puolelta. Vuorinen oli jo muutamana edellisvuotena puhunut halusta hengähtää lajin parista, mutta aina erilaiset käänteet olivat estäneet tämän. Viime kaudella tähän tarjoutui vihdoin mahdollisuus, mutta "loma" pesäpallosta oli enemmänkin silmän lumetta.
-- Etäisyys oli sellaista akkujen latausta. Koko ajanhan minä muuten toimin lajin parissa, Sotkamon urheilulukiossa pesäpallovalmentajana toimiva Vuorinen muistuttaa.
Syksyn ratkaisupeleissä Vuorinen seurasi Sotkamo otteita tiivisti paikan päältä. Mies myöntää, että Sotkamon putoaminen välierissä Nurmoa vastaan oli "kova pala".
-- Loppupeleissä syntyi kuitenkin tunne, että ihan mukava tuolla kentällä olisi olla. Oli tietynlainen kipinä ja ajatus, että haluan katsoa vielä tätä hommaa ennen kuin on liian myöhäistä, ensi kuussa 36 vuotta täyttävä Vuorinen taustoittaa.
"Ajatellakin saa"
Janne Vuorista pidetään yleisesti nykyaikaisen vaihtotilannepelaamisen pääarkkitehtina. Vaikka mies haluaakin jakaa tunnustusta muillekin, oli hän käytännössä se avainpelaaja, joka vuoden 1995 Oulu--Sotkamo-loppuotteluissa seilasi vaihtotilanteissa vapaasti ja totuttuja kaavoja rikkoen. Seuraavana vuotena Sotkamon vaihtotilannesumppu oli jo kopioitu muihinkin joukkueisiin, ja kyseisellä muotilla mennään yhä edelleen.
-- Niin...ajatellakin saa. Ajatuksena oli pelaajien porrastaminen, kun ne aikaisemmin olivat hyvin pitkälti vierekkäin, Vuorinen kertaa.
Vuorinen voitti peliurallaan kahdeksan Suomen mestaruutta. Sotkamon lisäksi pari kautta Oulun Lippoa edustanut Vuorinen tunnettiin pesien välillä vikkelänä etenijänä, joka osasi ennen kaikkea kärkkymisen jalon taidon. Hän voitti etenijätilaston viisi (1989, 1990, 1992, 1993, 1998) kertaa ja valittiin vuonna 1992 Vuoden pelaajaksi. 399 ottelun aikana hän toi 647 juoksua, jolla hän johtaa kaikkien aikojen etenijätilastoa.
Vuorinen pelasi vielä kaudella 2003 jokerina, mutta pelinjohtaja Olli Viljarannan saatua kesken kauden potkut luottamuspulan vuoksi Vuorinen siirtyi ennen aikojaan viuhkan varteen. Hän johdatti Jymyn kauden päätteeksi Suomen mestariksi ja toisti tempun seuraavanakin syksynä. Vuoden pelinjohtaja -tittelin hän sai vuonna 2004.
-- Vuorinen oli jo pelivuosina ajatteleva pelaaja. Hän sai itsestään kaiken irti ja ruokki omalla persoonallaan joukkuetta parempiin suorituksiin. Pelinjohtajana hän on erittäin hyvä käyttämään joukkueen parhaat ominaisuudet hyväksi. Hän pystyy elämään tilanteen mukaan, Kouvolan Pallonlyöjien pelinjohtaja Santeri Haipus arvioi.
Työ ennen tulosta
Urheilumaailman kliseiden mukaan menestys tulee ennen työtä vain sanakirjassa. Vuorinen muistuttaa myös kyseisestä asiasta, kun häneltä utelee Sotkamon halua voittaa Suomen mestaruus.
-- Kulta ei ole meille pakkomielle. Pelaamisen kautta se tuloskin tulee. Meillä on kuitenkin Suomen parhaat pesäpalloilijat, Vuorinen muistuttaa ja viittaa muun muassa Jani Komulaiseen, Mikko Kuosmaseen ja Roope Korhoseen.
Vuorisen pelifilosofian peruskivi on ulkopeli eli niin sanotusti puolustuspelaaminen. Hänen mielestään tämä on yleispalloilullinen piirre, ja tähän on Sotkamossa kovasti satsattu. Kauden kynnyksellä Sotkamon ulkopelijärjestys meni uusiksi, kun Jaakko Heikkisen polven eturistiside meni poikki eikä hän pelaa koko kaudella.
-- Paha menetys. Lauri Suutarinen pelaa hänen paikallaan syvämiehenä ja Kosti Rautiainen tulee avauksen. Tällä kaudella odotan Matti Meriläiseltä ja Matti Salmiselta sisäpelissä läpimurtoa, Vuorinen hahmottaa. Olipa Vuorisen ja Sotkamon viralliset puheet mitä tahansa, on selvää, että kauden päätteeksi kainuulaisyleisö haluaa nähdä Hiukan stadionilla vuoden tauon jälkeen perinteiset Sapsojärven mestaruusuittajaiset. Eikä Vuorinenkaan ole pelinjohtajana tottunut muuhun kuin kultamitaliin.