Oulu Pesäpalloilu on pienelle kunnalle erinomainen saada valtakunnallista julkisuutta. Laji valjastetaan markkinoimaan pienten paikkakuntien parhaita puolia, jotka ovat vastakkaisia kaupunkien ja liikemaailman koville arvoille. Yleisesti myönnetään, ettei 90-luvun lopun kaltaiseen buumiin ole paluuta.
Tyrnävän Tempauksen naisjoukkuetta ryhdyttiin määrätietoisesti viemään pääsarjatasolle jo viisitoista vuotta sitten. Siihen oma kasvatustoiminta ja resurssit juuri ja juuri riittävät. Nyt ollaan toista vuotta supersarjassa ja mestaruudestakin haaveillaan.
Joukkueen toivotaan viestivän pelillään kunnan hyvää elämän laatua koko Suomeen. Perunan viljely on viety huippuosaamisen tasolle, ja saman mielikuvan pitäisi välittyä myös naisjoukkueen otteista. Siitä päästään edelleen asumiseen ja koulutusmahdollisuuksiin, jopa arkkitehtuuriin.
"Pesäpalloa ja muita asioita ei voi erottaa toisistaan, kulttuurikin kuuluu siihen", sanoo Tempauksen puuhamies Eero Ylilauri.
"Tutkimusten mukaan pesäpallo-ottelu on perheen yhteinen tapahtuma", Tempauksen Juha Karhula lisää.
Aurinkoisena sunnuntaipäivänä Tyrnävällä onkin helppo uskoa pesäpallon pehmeisiin arvoihin. Tempauksen naiset pistävät Lipolle tosissaan kampoihin ja päällimmäisenä kaikuvat kouluikäisten tyttöjen kannustushuudot. Naisjoukkueen aiheuttamasta buumista ei voi Tyrnävällä puhua, sillä uskollinen pesäpalloporukka seuraa tiiviisti myös miesten suomisarjaa ja Tempauksen kymmenen juniorijoukkueen pelejä.
"Pienellä paikkakunnalla ollaan omien pelaajien takana. Sama porukka on aina yhtä kiihkeästi mukana", vakuuttaa tyrnäväläinen Raija Korkala.
Mukana huumevalistuksessa
Pattijoen menestyksen taustalla on kymmenen vuoden työ ja ennen kaikkea Raahen seutukunnan huippupesäpallon keskittämien Pattijoelle.
"Meidän talkooringissämme on 600 ihmistä. Sellaisen joukon saaminen Pattijoelta ei ole realistista", sanoo Pattijoen Urheilijoiden pesäpallojaoston puheenjohtaja Heikki Tuomikoski.
Tärkeätä on ollut saada seutukunnan kehittämiskeskus ja yritysmaailma innostumaan pesäpallosta.
Pattijoen urheilijat on saanut yrityksistä uskollisia yhteistyökumppaneita, joita eivät karkottaneet putoaminen supersarjassa tai sopupelit.
Vastineeksi on tarjota puhtoinen imago. Joukkue on esimerkiksi osallistunut huumevalistustyöhön.
"On helppo toimia, kun on puhtaat jauhot pussissa. Meillä on raittiit ottelutapahtumat. Kaljaa ei tarjoilla edes VIP-tiloissa", Tuomikoski kertoo.
Syvimmällä yritysmaailmaan on verkostoitunut Sotkamon Jymy, josta on tullut markkinointiyhtiö. Jymy vastaa Vuokatin alueen markkinoinnista ja järjestää noin kymmenen tapahtumaa vuodessa.
Toimitusjohtaja Juha Tanskasen mukaan pesäpallojoukkue on entistä enemmän väline, joka pitää Vuokatin ja koko maakunnan esillä.
"Tuote pysyy parhaiten kiinnostavana, kun pelaamme jatkuvasti mestaruudesta omilla pelaajilla", Tanskanen sanoo.
Ammattimaisesta huippu-urheilusta huolimatta myös Sotkamokin haluaa välittää pehmeitä mielikuvia. Pesäpallo kuuluu kesään samalla tavoin kuin käynti mummolassa. Vuokatin lomailijatkin on saatu täyttämään Hiukan pesäpallostadionin katsomoa.
Pelaajille käyttäytymissäännöt
Pelaajat ovat avainasemassa, kun pehmeätä pesäpalloa markkinoidaan. Sotkamolaiset tekevät talven aikana viidestä kymmeneen kouluvierailua. Myös käyttäytymisen pitää olla moitteetonta. Pelaajat saavat keväällä luettavakseen paperinivaskan, jossa kerrotaan, miten käyttäytyä.
"Joskus töppäilyistä tulee sanomista. Lähinnä ne menevät sinne iltaviihteen puolelle. Omalle kohdalle ei sellaista ole onneksi sattunut", kertoo Sotkamon Jymyn Jarkko Kokko.
Oulussa yleisö alkaa pikkuhiljaa palata Raksilaan. Kriittisille ja monipuoliseen tarjontaan tottuneille oululaisille kotiseutuhenki ei kuitenkaan riitä syyksi lipun maksamiseen.
"Jos sarjan hännillä makailtaisiin, niin monta sataa ei ihmistä varmaan tulisi", Lipon myyntineuvottelija Jari Nylander pohtii.
Oulun pesäpallon tulevaisuuden uskoa lisää se, että talkooporukkaan on viimeaikoina ilmaantunut uusia nuoria. Yhteishenki on säilynyt yli vaikeiden aikojen. Talkooporukassa ei sopupelien jälkeen käynyt samanlainen kato katsomossa.
"Ajattelin, että tästä on vain noustava. Hukkuvaa laivaa ei voi jättää", sanoo viisitoista vuotta talkoita Lipon eteen paiskinut Eero Saloranta.