EU:ssa on ajauduttu sokkeloon keskustelussa siitä, mitä unionin perustuslaille tulisi tehdä. Seinää vasten jouduttiin viime vuonna, kun sekä Ranska että Hollanti hylkäsivät perustuslain kansanäänestyksissään.
Nyt unionissa on alkanut sinkoilla ehdotuksia siitä, mitä asiaintilaa pitäisi korjata: onko asiakirjaa karsittava vai vietävä sitä eteenpäin nykyisellään, onko odotettava Ranskan ja Hollannin mahdollisia vallanvaihtoja ja kansalaisten mielenmuutosta vai onko koko perustuslaki pudotettava roskakoriin ja elettävä nykyisten sopimusten mukaan.
Uuden perussopimuksen rakentaminen lähti liikkeelle järkevästä varautumisesta tulevaan. Tiedettiin, että unioni kasvaa kymmenellä jäsenellä 2004. Parissa vuodessa maita tulee vielä muutama lisää. Haluttiin luoda säännöstö, jonka varassa aiempaa massiivisempi unioni pystyisi tekemään päätöksiä eikä lamaantuisi yksittäisten jäsenten vastahankaan. Tavoite oli myös kuroa sopimuksen avulla umpeen unionin ja sen kansalaisten välille rävähtänyttä kuilua.
Yksi suuri virhe tehtiin jo perussopimusta valmistelleessa konventissa. Siellä sopimusta alettiin kutsua mahtipontisesti perustuslaiksi. Se herätti epäilykset unionin ylikansallisen vallan olennaisesta paisuttamisesta ja lisäsi haluja viedä sopimus jäsenmaissa kansanäänestyksiin.
Unionissa on nyt alettu keskustella, pitäisikö perustuslakia karsia niin, että se solahtaisi paremmin läpi siihen vastahankaisesti suhtautuvissa maissa. Ehdotuksessa on siinä mielessä itua, että perussopimukseksi nimetty suppeampi asiakirja voitaisiin kansanäänestysten sijaan hyväksyä jäsenmaiden parlamenteissa. Suunnitelmaan liittyy kuitenkin suuria käytännöllisiä ja periaatteellisia ongelmia. Valmiin perustuslakiesityksen on jo hyväksynyt neljätoista jäsenmaata, osa kansanäänestyksin, osa parlamenteissa. Pitäisikö kaikissa maissa viedä läpi uusi hyväksymismenettely? Monia muitakin hankalia kysymyksiä jää ilmaan. Tehtiin miten tahansa, sopimukseen voimaansaattamiseksi on kyseenalaistettava joko Ranskan ja Hollannin kansojen tai sopimuksen jo hyväksyneiden kansakuntien tahto. Kaksi maata on selvä vähemmistö.
Ideointia perussopimuksen pelastamiseksi täytyy harrastaa. Vaihtoehdot vain ovat huonoja tai vielä huonompia. Ratkaisua ei synny vielä Suomen puheenjohtajuuskaudella. EU:ssa odotukset on ladattu Saksan ensi tammikuussa alkavaan puheenjohtajuuteen. Angela Merkel on saamassa uuden suururakan kannettavakseen.
paakirjoitus@kaleva.fi