Kun perustuslakiremontista ei tullut takkia, yritettiin liiviä. Tulos on tuluskukkaro. SDP torpedoi presidentin valtaoikeuksien isomman tarkistuksen.
Ministeri Christoffer Taxellin johtaman perustuslakikomitean uusin määräaika päättyy tammikuun lopussa. Valmistuupa työ tuohon mennessä tai ei, jo nyt on selvää, että perustuslakiin on tulossa korkeintaan kosmeettisia muutoksia. Suuremmalle remontille ei ole löydettävissä tarvittavan laajaa poliittista kannatusta.
Komiteasta odotettavissa oleva nahkapäätös tarkoittaa sitä, että seuraava tilaisuus modernisoida perustuslakia lykkääntyy epämääräiseen tulevaisuuteen. Uudistukseen olisi ollut nyt harvinaislaatuinen mahdollisuus, koska presidentti vaihtuu 2012.
Kaksi kuusivuotiskautta olisi kyllä ollut riittävä aika kerätä kokemuksia vuonna 2000 voimaan tulleesta perustuslaista. Presidentti Tarja Halonen on perustellut kielteistä kantaansa perustuslain rukkaukseen jo nyt sillä, että nykyistä versiota pitäisi kokeilla toisenkin presidentin aikana. Perustelu ei ole kestävä, sillä nykyperustuslain valuviat on nähty käytännössä. Ne eivät muutu jatkokokeilulla miksikään.
Päävastuun suuremman remontin epäonnistumisesta kantaa SDP. Eduskunnan ja hallituksen asemaa perinteisesti korostanut puolue on muuttanut hämmästyttävän nopeasti linjaansa Halosen vanavedessä ja nähtävästi myös siksi, että puolue on oppositiossa. Puolueen omissakin riveissä soraääniä nostattanut takinkäännös on jäänyt poliittisessa keskustelussa liian vähälle huomiolle.
SDP sai lisää vettä myllyynsä siitä, kun pääministeri Matti Vanhanen linjasi marraskuussa, että vastedes Suomea edustaa EU:n huippukokouksissa pelkästään pääministeri. Näin demarit saivat tukea väitteilleen, että menossa olisi perustuslaillinen vallankaappaus. Vaikka päätös vain pani toimeen nykyisen perustuslain, demarit onnistuivat niittaamaan sen perustuslain uudistustyöhön.
Temppelinharjalla perustuslakipelissä istui keskusta. Sen riveistä on viime aikoina kuulunut ääniä, ettei presidentin valtaoikeuksiin ole syytä kajota. Keskusta sitoi kantansa sinänsä taktisesti näppärästi siihen, että kaikkien kolmen suuren puolueen tulisi olla yhtä mieltä. Keskustan ja hallituksen johdosta luopuva Vanhanen olisi voinut vetää perustuslakiremontissakin jämäkämpää linjaa - vai oliko niin, että hän katsoi presidentin huippukokousedustuksen lopettamisen riittäväksi näpäytykseksi presidentti-instituutiolle?
On mahdollista, että myös eduskuntavaalien lähestyminen vei terää pyrkimyksiltä uudistaa perustuslakia. Jos kokoomus ja keskusta olisivat pitäneet kiinni isommasta remontista, SDP olisi saanut aiheesta hyvän vaalivaltin.
Kunnianhimoisen perustuslakiremontin jääminen lopulta tuluskukkaroksi on poliittinen tappio sitä innokkaimmin ajaneelle kokoomukselle. Suuret puolueet ovat samalla tavalla hajallaan myös esimerkiksi Nato-kysymyksessä. Kolmen suuren puolueen järjestelmässä käykin helposti niin, että suuren luokan linjakysymykset jumittuvat kolmen suuren erimielisyyteen. Kiinnostavaa on tietysti nähdä, kääntääkö remontin lässähdys puhemies Sauli Niinistön hiipuneen ehdokaskiinnostuksen nousuun.
Perustuslain uudistamiselle tarvitaan eduskunnassa ensin yksinkertainen ja seuraavien vaalien jälkeen kahden kolmasosan enemmistö. Hyvä kysymys tietysti kuuluu, miksei isomman remontin voisi ajaa läpi ainakin yhdestä eduskunnasta. Seuraavien vaalien jälkeisestä tilanteesta ei ole vielä kellään tarkkaa kuvaa. Kun kerran uudistuksella on pelattu tähän asti, miksei pelata loppuun asti?